Olitko koulukiusaaja, ryhdy toki poliitikoksi!
12.03.2010 9:35
Anna Kontula
Politiikassa tärkeämpää on se, kuka sanoo kuin se, mitä sanotaan. Niinpä media otti lähinnä vitsin kannalta kun kansanedustaja Veltto Virtanen syytti taannoin eduskuntaa kiusaamiskulttuurista. Kaikkihan nyt Velton jutut tietää.
Minua ei naurattanut, sen verran olen päässyt politiikkaa seuraamaan. Virtasen puheenvuoro olisi pitänyt ottaa äärimmäisen vakavasti. Suoraan sanoen: itse en ole missään nähnyt niin paljon kiusaamista, kiristämistä ja huonoja tapoja kuin politiikassa. En, vaikka olen urani aikana sentään haastatellut ihmisiä keskellä Barcelonan huorakorttelien reviirikiistoja, ohjannut harrastajateatteria ja käynyt peruskoulun yläasteen.
Virtanen koetti puhua siitä, miten valtapuolueissa sorsitaan pienpuolueiden edustajia. Näin valitettavasti tapahtuu, mutta vielä enemmän väkivaltaa harrastetaan takahuoneissa, puolueiden sisällä. Ryhmäkuri tarkoittaa tilannetta, jossa porukka edellyttää jäseniltään yhteispäätösten noudattamista, vaikka linjaus olisi omasta mielestä väärä, eettisesti kyseenalainen tai jopa tuhoisa.
Sooloileva kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu on vaarallinen. Hän voi sössiä puolueiden väliset sopimukset ja joka tapauksessa kyseenalaistaa ryhmälojaalia toimintakulttuuria. Rikos on niin suuri, että sillä voidaan oikeuttaa toverituomioistuimet, mykkäkoulut, mustat listat, uhkailut, yölliset häirintäsoitot, perättömät ilmiannot juorulehtiin ja suorat aggressiotkin.
Tietenkin politiikka on myös paljon muuta, parhaimmillaan hyviä tarkoituksia, ahkeraa työtä, elinikäisiä ystävyyssuhteita sekä onnistumisen kokemuksia, kun joskus saa läpi jonkun ihmisten elämää helpottavan uudistuksen. Eikä ryhmäkuria vaadita aina ja kaikkialla. Itsekin työskentelen ryhmässä, jossa tällä hetkellä ketään ei painosteta äänestämään omatuntoaan vastaan.
Silti väitän, ryhmäkuritus on hyvin syvällä poliittisessa kulttuurissamme ja että siihen sorrutaan aika ajoin kaikissa vakiintuneissa puolueissa. Ryhmäkuria perustellaan sillä, että yhtenäisenä ryhmä voi vaikuttaa vahvimmin ja saavuttaa eniten valtaa. Ehkä näin on, mutta kyllä ikävältä tuntuu ajatella poliittisen vallan olevan porukoilla, jotka käyttävät näin nöyryyttäviä keinoja omiaan kohtaan.
Kun poliitikko äänestää painostuksen alla itseään vastaan, joka kerran hän luopuu palasta viattomuuttaan. Siksi tätä maata johtavat moneen kertaan piiskatut kyynikot, eivät idealistit.
