Puhumisen sietämätön vaikeus
Jouni Lehikoinen - 31.01.2010 21:04
Jouni Lehtikoinen
AIka on täynnä puhetta. Puheenpitäjiä löytyy joka taholla. Löytyy politiikkoja, kauppamiehiä,eri alojen moottoriturpia, uskontojen puolestapuhujia ym., jotka taitavat puhumisen ja vakuuttavuuden. Samalla monet ovat kyllästyneet kuuntelemaan kapulakieltä, katteettomia puheita. Voidaankin hyvin puhua sanojen inflaatiosta. Liian usein puheet ovat tyhjän toistamista, katteettomia korulauseita. Näitä löytyy valitettavan usein elämän kentällä ihmissuhteista, joissa sanoilla pitäisi aina olla kattavuutta.Monen pettymyksen jälkeen on niin vaikeaa luottaa sanojen merkitykseen. Small talkin puhuminen on toisaalta paljon helpompaa kuin sukeltaminen pintaa syvemmälle. Joskus tuntuukin siltä, että ihminen ei jostakin syystä kehtaa puhua elämän syvällisemmistä asioista.Miksiköhän?
Joissain tapauksissa vaikeneminen on kultaa, niinkuin vanha sananlasku opastaa. Ei ole viisasta antaa tulla, mitä suutuksissaan toisesta ajattelee. Mutta monessa ihmissuhteessa puhuminen on elintärkeä juttu. Puhumattomuus on aina oire jostakin. Se luo usein vääriä mielikuvia tai luuloja. Asioiden halkipuhuminen on elämän merkki, mykkäkoulu puolestaan ei. Vaikeistakin asioista on syytä opetella keskustelemaan, vaikka ei tietäisikään vastauksia. Puhuminen auttaa ja avaa paljon ihmiselämän sisäisiä solmuja. Mutta löytyykö ajan keskeltä niitä, jotka kuuntelevat? Heitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
