KOLUMNI Somerosta mallia
09.03.2010 8:05
Monet ovat nähneet hellyttäviä kuvia pingviinien lastentarhoista. Kun aikuiset lähtevät hankkimaan ruokaa, lapsukaiset jätetään muutaman aikuisyksilön turviin hoitoon. Aikuisten taas palatessa jälleennäkemisen riemu on suuri, kun pikku pingviinilapset löytävät äitinsä.
Suomessa tehtiin 1980-luvulla kohtalokkaita päätöksiä taaperoikäisten lasten päivähoidosta. Kuviteltiin, että pingviinien mallia voitaisiin soveltaa suoraan ihmislasten kasvatukseen. Identiteettinsä suhteen alkutaipaleella olevat vauvat joutuvat yhtäkkiä isoon ryhmään, jossa muutaman aikuisen huomiosta on kilpailtava samanikäisten kanssa.
Päiväkotimiljöö on yleensä varsin laitosmainen, sellainen jossa harva meistä haluaisi itse asua. Sensijaan ihmisillä on kodit, jotka on sisustettu mukavaksi ja viihtyisäksi ja jossa lastenkin olisi kivaa kasvaa. Päiväkotien rakentaminen ja ylläpito lämmittämisestä puhumattakaan aiheuttaa aika lailla kustannuksia, jotka maksamme kaikki kollektiivisesti. Kodit ovat tyhjiä päivisin ja päiväkodit öisin.
Kuvitellaanpa, että pienet konttaavat vauvat saisivatkin viettää päivänsä tutun hoitajan hoidossa joko omassa tai naapurin kodissa. Samassa kodissa olisi hoidossa ihmiselle lajityypillisesti eri ikäisiä lapsia, joilta pienet voisivat oppia. Ihmisillä olisi enemmän töitä ja päiväkoteja ei tarvittaisi niin paljoa.
Päiväkotimiljöössä leviävät myös taudit. Tavanomainen räkää valuvan korvasärkyisen vauvan vanhempien tarina lastenlääkärin vastanotolla on: ”Hän oli ihan terve, kunnes aloitti päiväkodissa”. Olen usein miettinyt, että päiväkodit varmaan kiellettäisiin olosuhteisiin liittyvän ylenpalttisen sairastavuuden vuoksi jos lapset olisivat koe-eläimiä. Mutta koska päiväkoti-ideologia on niin laajalti hyväksytty, ei lasten suojelijoiden ääni kuulu. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi sairastelu aiheuttaa valtavasti kustannuksia sekä terveydenhuollolle että vanhempien työnantajille.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana on päivitelty nuorison pahoinvointia ja lisätty rahoitusta lasten- ja nuorisopsykiatriaan. On tietysti ymmärrettävää, että eduskunta tuntee tehneensä jotain merkittävää kun on jaettu rahaa isojen lasten mielenterveyteen. Pahoinvointi ei kuitenkaan ala kouluiässä, vaan lapsi on elävä olento, jonka kehitys alkaa jo ennen syntymää. Vauvaikä ja varhaislapsuus ovat ihmissuhteiden ja identiteetin kehittymiselle tärkeää aikaa. Pahoinvoinnin syiden hakemisessa on mentävä taaksepäin juuri se ajanjakso, jolloin nykyisten nuorten elämä muuttui ja vauvaikäisten päivähoito alkoi.
Onneksi kuntakentässäkin on valopilkkuja, joista saa uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Tällainen valopilkku on Someron kunta, jossa järjestyy lähes kaikille alle 3-vuotiaille mahdollisuus perhepäivähoitoon. Sellainenkin on siis mahdollista kun vain halutaan. Hyvä Somero!
