KOLUMNI Turun yliopisto - nykyaikanakin yhteinen asiamme
26.03.2010 10:05
Turun yliopisto syntyi 90 vuotta sitten tavalla, jota kuvaa hyvin yliopiston hallintorakennuksen seinällä oleva teksti Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Maa oli juuri itsenäistynyt ja maata haluttiin rakentaa sivistyksen voimalla. Lisäinnostusta lahjoittamiseen antoi se, että yliopisto oli ensimmäinen puhtaasti suomenkielinen yliopisto.
Silloin ei ajateltu, että hoitakoon valtio verovaroista tällaiset hankkeet. Veroaste oli nykyistä alempi mutta valmius yhteisiin hankkeisiin korkeampi. Yliopistolle lahjoittivat muutkin kuin varakkaat kansalaiset. Yliopiston verkkosivuille koottu tiedosto 1920-luvun lahjoittajista on kiinnostavaa luettavaa. Melko yleinen lahjoituksen määrä oli 1000 mk. Sen saattoi antaa myös kauppa-apulainen tai konttoristi. Monet yksityishenkilöiden lahjoitukset nousivat tuhansiin ja yritysten kymmeniin tuhansiin markkoihin. Mynämäkeläinen maanviljelijä saattoi lahjoittaa useita tuhansia. Maaviljelijä tai kauppias vähän kauempaakin, esimerkiksi Lemiltä, antoi sen tuhat markkaa.
Kuinka suuri oli tuo 1000 markan uhraus suomenkielisen yliopiston hyväksi? Kuluttajahintojen valossa vuoden 1920 tuhannella markalla oli saman verran ostovoimaa kuin nykyisellä 350 eurolla. Sellaisen summan antaminen yliopistorahastoon tuntuu nyt jo melkoiselta uhraukselta. Oikeamman kuvan uhrauksen suuruudesta saamme kuitenkin selvittämällä, kuinka paljon piti silloin tehdä työtä tuhannen markan hankkimiseen. Teollisuustyöntekijän keskipalkan mukaan se vaati noin 200 tuntia. Nykyaikana sellaisen tuntimäärän bruttoansion antaminen keräykseen vaatisi keskimäärin yli 3000 euron lahjoittamista. Ihmisillä on siis täytynyt olla vahva innostus oman yliopiston kehittämiseen. Tasavalta oli nuori ja kansallinen sivistyshenki korkealla.
Yliopistojen valtiollistaminen 1970-luvulla turvasi pitkäksi aikaa Suomen yliopistolaitoksen vahvan laajenemisen. Tämän vuoden alusta astui voimaan uusi yliopistolainsäädäntö, joka muutti yliopistojen asemaa entistä itsenäisemmäksi suhteessa valtion budjettihallintoon. Uuden aseman avulla voidaan kuitenkin vahvistaa toiminnallista autonomiaa vain sillä ehdolla, että yliopisto onnistuu luomaan oman pääomansa avulla taloudellista itsenäisyyttä.
Kauppakorkeakoululla vahvistettu Turun yliopisto toivoo nyt hartaasti, että kansalaisten keskuudessa syntyisi samanlainen innostus kuin yliopiston syntyvaiheessa. Lahjoitusten avulla yksityiset kansalaiset ja yritykset voivat kerryttää yliopistolle omaa pääomaa. Valtio on nykyajan tyyliin tukemassa tätä hanketta sekä lahjoittajalle annettavalla veronhuojennuksella että yliopiston saamalla valtion sijoitusosuudella. Turun yliopiston kyky menestyä tutkimuksen ja opetuksen kentillä ratkaisee myös sen kyvyn palvella lähellä olevaa yhteiskuntaa. Näin kansalaisten panos yliopistoon on myös hyvää yhteisten asioiden hoitamista kotiseudulla.
Paavo Okko
Kirjoittaja on on Turun Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen emeritusprofessori
