Löpinää kisakatsojille
27.02.2010 8:05
Pauli Komsi
Suomen hiihtojoukkue jyskyttää eteenpäin yhtä varmasti kuin VR lumihangessa. Kehnosta urheilumenestyksestä huolimatta suomalaiset jaksavat valvoa ja tapittaa Vancouverin kisoja upouusista taulutelkkareistaan.
Mehän ollaan urheiluhullua kansaa. Takavuosien selvitysten mukaan joka toinen työikäinen suomalainen vierailee urheilukatsomossa vähintään kerran vuodessa. Noin neljännes väestä luokitellaan penkkiurheilijoiden aktiiviporukkaan, joka kuluttaa katsomotuoleja vähintään viisi kertaa vuodessa.
Sitten on vielä se suuri massa, joka ei vaivaudu itse urheilutapahtumiin paikan päälle, vaan nautiskelee television runsaasta sporttitarjonnasta. Kisoja ja otteluita riittää, mutta mitä me oikeastaan tiedetään urheilijoiden takana olevasta maailmasta? Kuka siellä käyttää valtaa, mistä rahoitus hankitaan ja millä perusteella?
Luin mielenkiintoisen jutun Journalisti-lehdestä (11.2.2010), jossa ruodittiin urheilutoimittamisen nykytasoa. Veikkaaja-lehden NHL-kirjeenvaihtaja Vesa Rantanen pöllytti alan käytäntöjä reippaasti.
Hän karsastaa journalismi-sanan käyttöä urheilun yhteydessä, koska ala ei ole vielä yltänyt sanan edellyttämälle tasolle. Rantanen puhuisi mielummin urheilukirjoittelusta.
”Missään muussa journalismin muodossa ei ole valhetta niin paljon kuin urheilujournalismissa. Se on täynnä pintapuolista löpinää ja fraaseja, mikä ei ole suoranaista valehtelua, mutta totuuden kiertämistä”, Rantanen tykitti.
Hänen mukaansa pitäisi vakavasti keskustella siitä, mikä on urheilutoimittamisen perimmäinen tarkoitus. Ajetaanko vain urheilun asiaa vai tehdäänkö oikeaa journalismia?
Olen Rantasen kanssa monelta osin samaa mieltä. Monta kertaa urheilutoimittamisen pariin hakeutuvat henkilöt, jotka ovat sokeasti rakastuneet lajiin tai sitten ovat itse entisiä urheilijoita. Pääpaino on kilpailuissa, eikä aika riitä lajin ja koko systeemin kriittiseen tarkasteluun.
Huippu-urheilijoista on tullut tuotteita ja brändejä, joiden startista kisajärjestäjät ovat valmiit maksamaan. Urheilumaailman rahavirrat ja niiden takana olevat kytkökset selittävät monia asioita, mitä näemme telkkarista.
Paras palvelus Suomen urheiluelämälle tehtäisiin, jos politiikan ja talouden terävimmät toimittajat päästettäisiin rauhassa penkomaan urheilumaailman taustoja. Kuten yhteiskunnassa yleensä, raha ja valta ovat ne kaksi tekijää, jotka vaikuttavat kaikkeen tekemiseen. Siinä urheilijalle esitetty, miltä nyt tuntuu -kysymys, on aika epäoleellinen, kun ruutu pursuaa sponsoreiden maksamaa räikeää tuotemainontaa.
