Vain silmänräpäys pelasti maanantaina ylvään polkupyöräilijän syöksymästä Palacen lasioven läpi. Hetkeä myöhemmin minä olisin jäänyt pyöräilijän alle. Turha sanoakaan, että esteetön pyörätie kulkee Etelärannan vastakkaisella laidalla.Jospa joku peru...

Alkuperäinen artikkeli

"esteetön pyörätie kulkee Etelärannan vastakkaisella laidalla"
Missä tarkalleen tällainen esteetön pyörätie on, jotta pääsisin itse omin silmin sitä todistamaan? Siellä ei siis ole koirien talutushihnoja, koiria, kävelysauvoja, lastenvaunuja, koko pyörätien leveydelle rikkoutunutta kaljapulloa, reunakiviä kulkureitillä, liikennemerkki- ja valotolppia, pihoilta ja risteyksistä kadulle pääsyä odottelevia autoja, jakelupakettiautoja, takseja, ym.

Vastine Johannes Koromalle:

"Jospa joku perustaisi Facebookiin "Pelastakaa jalankulkija" -liikkeen! Nyt meitä jalankulkijoita ei arvosteta lainkaan. Me olemme katujen sorretuimpia kansalaisia, vaikka juuri me olemme vihreän liikkumisen todellisia sankareita ja myös ahkerimpia joukkoliikenteen käyttäjiä."

Senkun perustat. Jalankulkijat saattavat ehkä olla "katujen sorretuimpia kansalaisia", mutta toisaalta samaan aikaan myös omien kokemusteni mukaan myös pahimmin liikennesäännöistä piittaamattomia liikkujia. Ihan mutu-pohjalta sanoisin, että ainakin Turussa jokaista jalkakäytävällä pyöräilijää kohti on ainakin 5 pyörätiellä kävelijää. Käveleminen ei oikeuta kulkemaan liikenteessä "laput silmillä", vaan kävely on silloin liikennemuoto muiden joukossa. Pyöräilijä ei myöskään ole yhtään vähempää "vihreän liikenteen sankari", kuin kävelijäkään. Kun itse kuljen kaikki alle 20 km matkani pyörällä tai kävellen (yleensä pyöräilen), eikö se ole ekologisempaa kuin joukkoliikenne?

"He kun luulevat, että meillä on taustapeili lakinlipassa."

Eivät luule. Kaikilla pyöräilijöillä on kokemusta myös kävelemisestä. Siitä on myös lähtöisin varma tieto, että pää kääntyy tarvittaessa. Tai koko ihminen. Muuta liikennettä kuuluu seurata, jos on sekaan mennyt.

"Autot sentään noudattavat liikennevaloja ja sääntöjä, pyöräilijät ovat täysin arvaamattomia."

Autoilijat rikkovat jatkuvasti mm. väistämissääntöjä. Kukaan ei valitettavasti ole täydellinen ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.

"Pyöräilijät käyttäytyvät kuin koiriensa kakattajat, täysin välinpitämättöminä muista ihmisistä. Toistuvasti olen saanut osakseni keskisormea, kun en ole osannut arvata miltä puolelta pyöräilijä aikoo ohittaa – jalkakäytävällä!"

Millä kadulla? Selivtetään, onko kyseessä jalkakäytävä, yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä vai kevyenliikenteenväylä. Puskasta on aina helppo huudella.

"Vihreän vallankumouksen etujoukoksi itsensä ylentäneet polkupyöräilijät eivät suo päästöttömän liikenteen kunniaa meille tavallisille tallaajille, vaikka kaupunkien keskustat on rakennettu juuri jalan liikkumiselle."

Eikö sitten kaupunkien keskustoissa saisi pyöräillä, vaikka laki sen salliikin?

"Kun polkupyöräilijä pyyhältää ydinkeskustassa korkeinta sallittua ajonopeutta jalankulkijoiden seassa, loukkaantumisen vaara on suuri. Kun pyöräilijä suhahtaa kulman takaa suojatielle, hän vaarantaa oman henkensä."

Suurin sallittu nopeus on ihan oikeasti sallittu. On tietysti eri asia, kuinka järkevää se on. Tähänkin asiaan voi vaikuttaa kaupunkisuunnittelulla. Vaikka pyöräilijä loukkaantuisi, ja autoon tulee vain naarmuja, voi pyöräilijä silti olla oikeassa ja syytön, vaikka fyysisesti tulikin tappio.

"Polkupyöräilijät ovat vallannet kaupungin ja ajavat suruttomasti jalkakäytävillä, jalankulkualueilla, suojateillä, puistokäytävillä, mutta tuskin koskaan varsinaisilla ajoväylillä, kaduilla."

Pyörillä on myös oikeus liikkua muuallakin kuin ajoradalla.

"Ymmärrän hyvin, ettei keskustan vilkkaassa liikenteessä ole houkuttelevaa pyöräillä autojen seassa. Mutta pyöräteiden puutekaan ei oikeuta jalankulkijoiden terrorisointia. Havaintoni mukaan pyöräteiden puute ei selitä ajoa jalkakäytävillä. Jos pyörätie on vähänkään pitempi reitti, valitaan jalkakäytävä."

Täsmennä.

"Luulin aikaisemmin, että Helsingissä pyöräilijät terrorisoivat jalankulkijoita pahimmalla tavalla, kunnes kävelin Tampereen keskustassa. Siellä en nähnyt pyöräteitä lainkaan ja kaikki ajoivat jalankulkijoita väistellen."

Miksiköhän?

"Oulun kerrotaan olevan paras pyöräilykaupunki, tarkoittaakohan se myös parasta jalankulkijoiden kannalta. "

???

Kukaan pyöräilijä ei ole täydellinen, mutta kirjoituksesi oli harvinaisen syyllistävä ja mustavalkoinen. Olen pettynyt siihen että aikaisemmin laadukkaana pitämäni lehti julkaisee näin ala-arvoista tekstiä.

Toivon, että olet riittävän rohkea seisomaan sanojesi takana ja osallistumaan keskusteluun.

Minä ajan "jalkakäytävillä pyörällä, koska: olen monesti autoteillä melkein jäänyt auton alle, pyörällä ajamisestani ei ole koitunut kellekkään mitään haittaa, paitsi teille nipottajille se tuntuu olevan käsittämättömän suuri päänvaiva.
Sinäkö maksat ja vastaat kun pyöräilijä kuolee autojen takia?? Olet itsekäs. Ajan jalkakäytävällä aina oikeaa puolta, kuten kuuluukin, joten sen suhteen saat olla huoletta että minä ajelisisin teillä "miten sattuu". En ole kovin monesti nähnyt että lain vastaisesti ajettaisiin pyörällä vasenta reunaa. Joillain voi olla terveydellisiä seikkoja, miksei käveleminen juuri "tunnu hyvältä".
Joku päivä kilahdan teille ihan kunnolla, ette millään tajua kävellä oikeaa reunaa (mistä pitäisi kulkea!) vaan viette 2 metriä leveän kävelytien kokonaan, ihan vain nipottamisen takia. HANKI AIVOT JA ELÄMÄ!!

Itse olen usein sekä jalankulkijana että pyöräilijänä liikenteessä --- tiedän siis (toisin kuin mitä ilmeisimmin allekirjoittanut) mistä puhun.

Jos jalankulkija kulkee keskellä tietä eikä pyöräilijällä ole mahdollisuutta nähdä jo kymmenien metrien päästä kummalta puolelta henkilö on turvallisempi ohittaa, on ihan jalankulkijan oma vika jos tilanne tuntuu uhkaavalta. Jalankulkijan paikka on kävelytien oikeassa reunassa, pyöräilijä ajaa lähempänä autokaistaa.

Muuta kevyttä liikennettä enemmän ongelmia ovat liikenteessä jalan- ja pyörällä liikuttaessa tuottaneet autoilijat, jotka eivät tod. anna tietä suojatien vieressä odottavalle kevyen liikenteen kulkijalle, ellei paikalla ole liikennevaloja. Sitä paitsi toisin kuin kolumnissaan Koroma antaa ymmärtää, tilastotkin puhuvat edelleen sen puolesta, että jalankulkijan pahin vihollinen liikenteessä on autoilija, ei polkupyörä.

Suosittelen Koromaa vetämään kypärän päähänsä ja hyppäämään pyörän selkään ihan vaikkapa kokeilumielessä --- ehkäpä se olisi ollut hyvä tehdä jo ennen kuin laukoo peruskoulutason mielipiteitään ajattelematta asiaa muiltakin kuin tunne/provosointipohjalta.

Tosiasiassa pyöräilijät ovat pahiten väliinputoajia tilannearvoissa. Kun mm. kävely-yksikön keskipiste, erityisesti iäkkäämpien osalta, tuntuu aina olevan väylän keskiviiva, on eritysesti vähnkään epävarman kävely-yksikön ohittaminen todellakin tuuripeliä. Kävely-yksikön keskipiste tarkoittaa etta yksin kävelee keskellä, kaksi kävelee keskiviivan kahden puolen, kolmesta keskimmäinen on keskiviivalla jne., kunhan vain väylä on mahdollisimman perusteellisesti tukittu muilta.

"ainakin Turussa jokaista jalkakäytävällä pyöräilijää kohti on ainakin 5 pyörätiellä kävelijää."

Komppaan tätä, nimittäin kärsin tästä todella usein. Lemminkäisenkatu + Hämeenkatu eivät ole suosikkejani ajaa pyörällä, vaikka kevyenliikenteen väylät ovat muka jaetut pyöräilijöille ja kävelijöille. Eipä se silti auta, katua kävelee 5 ihmisen rivejä, jotka puheensorinalta eivät heti tajua kellon kilkutusta.

Ja autoilijat tosiaan varmaan hikoilevat ratissaan suuttuneina pyöräilijöille, joiden pitäisi koittaa lorvia välissä. Esim. väylä Tuomiokirkolta eteenpäin ei ole miellyttävin vaihtoehto koittaa ajella. Mukava se sitten koittaa suunnitella pyöräreittiä Lausteelta ydinkeskustaan, että mitä uskaltaa mieluiten ajaa.

Kaupungilla käveleminen on välttämätöntä - pyöräileminen siellä ei ole välttämätöntä.
Jos ja kun kävelen toimittamassa kaupunkiasioitani, harvoinpa minä rauhallisella vauhdillani vaarannan muita kävelijöitä - alhaalla kun liikun lähellä kadun tasoa.
Kun kilpapyöräilijä (vauhdista päätellen) viuhahti salamana ohi korvani juuresta, niin kyllä pyöräilijä oli minulle vaaraksi. Tai ainakin olisi ollut, jos olisin horjahtanut hiukankin sivuun reitiltäni. Ei kai minua sentään velvoiteta kääntelemään päätäni pöllön tavoin liki 360 astetta? Silloinhan en pystyisi katsomaan eteeni, minne astun. Kävelisin muita ihmisiä päin, kompastuisin jalkakäytävän reunaan, tai saattaisin jäädä autojen alle.
Koska keskikaupunkia ei ole alun perin suunniteltu pyöräilijöille, niin näiden on turvallisinta pysytellä pyörineen pyöräteillä. Kaupunkiasiat hoituvat turvallisimmin jalkamiehenä sekä julkisilla. - Tässä taannoin eräs jalkakäytävällä pyöräilevä ohitti minut niin läheltä, että olkakaukkuni tarttui pyöränsarveen (onneksi minä en lentänyt mukana).

Näyttäkääpäs laista kohta, jossa määrätään missä jalankulkijan kuuluu kävellä jalkakäytävällä!

Niin, eipä löydy...