Toiveissa sovitteleva kirkkoelämän uudistaja
03.02.2010 8:05
Superihmisen etsintä on taas käynnissä. Moniin julkisiin huippuvirkoihin toivotaan löytyvän tyyppi, joka hallitsee asian kuin asian. Kuitenkin me kaikki tiedämme, että täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan.
Parhaillaan ollaan valitsemassa Suomen toisen kansankirkon eli luterilaisen kirkon päämiestä. Turun ja Suomen arkkipiispan virkaa tavoittelee seitsemän ehdokasta. Jukka Paarman seuraajan nimi on lopullisesti tiedossa runsaan kuukauden kuluttua.
Odotukset uuden arkkipiispan persoonasta, koulutuksesta, perheestä ja työurasta ovat korkealla. Koska kysymys on vielä hengellisestä johtajasta, saattavat joidenkin toiveet olla liiankin korkealle viritettyjä. Täytyy armollisesti muistaa, että uusikin arkkipiispa on vain ihminen.
Arkkipiispan valintaa suhmuroidaan melko pimennossa suhteellisen pienen valintajoukon kesken. Käytännössä valintaprosessi mahdollistaa monia maallisista vaaleista tuttuja epämääräisiä elementtejä.
Arkkipiispa on kirkon keulakuva ja sen virallinen äänitorvi. Arkkipiispalta odotetaan julkisia kannanottoja ja linjauksia yhteiskunnan arkoihinkin kysymyksiin. Sen takia valitun mediataidot ja esiintymiskyky joutuvat puntariin.
Kirkon julkikuvaa ovat viime vuodet repineet sisäiset oppikiistat. Miten suhtaudutaan kirkon työntekijöihin, jotka hyljeksivät naispappeja tai miten homo- ja lesboparien siunaaminen pitäisi käytännössä järjestää?
Varsinkin kirkon omat työntekijät odottavat, että heidän esimiehekseen valikoituisi henkilö, joka osaisi sovitella kirkon sisäisiä ristiriitoja sekä toisi kaivattuja uudistuksia kirkon käytännön toimintaan. Yleisenä huolenaiheena on kirkon jäsenmäärän lasku ja siihen ongelmaan kaivataan nykyistä parempia lääkkeitä.
Arkkipiispa on tavallaan kuin presidentti ja ulkoministeri samassa persoonassa. Hän vastaa kirkon ulkomaansuhteista. Sen takia kansainvälinen osaaminen ja kielitaito ovat yksi merkittävä tekijä viran hoitamisessa.
Turkulaisten kannalta valinnalla on iso merkitys, koska kirkon pääpaikka on Turussa. Näissäkin vaaleissa on syntynyt liikehdintää sen puolesta, että Turulla on liian painava rooli kirkollisessa päätöksenteossa. Sen tosiasian takana ovat kuitenkin painavat historialliset syyt.
