Turun tauti puhkesi autoilun vaatimuksista
12.03.2010 8:05
Teemu Nurmi
Lindblomin talo oli kaunis, mutta vinossa ja vajoamassa. Kuva on 1950-luvulta. (Kuvaaja: Turun museokeskus)
Vanhemman polven turkulaiset muistelevat yhä karvain mielin hävitystä, joka kohtasi Turun keskustaa ja sen upeita rakennuksia 1950-luvun loppupuolelta 1980-luvun alkuun saakka. Upeita talot eivät olleet sen aikaisten kaupunginisien mielestä, lähinnä niitä pidettiin vanhahtavina.
Nimitys Turun tauti, joka tarkoittaa nykyään talojen purkamisvimmaa, liittyi aluksi enemmän politiikkaan ja hyvä veli -järjestelmään. Mutta ennen Turun taudin puhkeamistakin kaupungin katukuva koki näkyviä muutoksia.
– 1920-luvulla purettiin paljon puutaloja kivitalojen tieltä, kirjan Turun puretut talot kirjoittanut FT ja Turun yliopiston kaupunkiympäristön historian dosentti Rauno Lahtinen sanoo.
Tilalle tuli funktionalismi, jonka merkittävä suomalainen edustaja oli arkkitehti Alvar Aalto. Lahtisen mukaan Aalto oli tunnettu siitä, että hän ei vanhaa säälinyt.
Ensimmäinen kadunlevennys jo vuonna 1928
Suurin kaupunkikuvaa muuttanut tekijä oli autoilun kasvu. Jo 1920-30-luvulla Turussa oli yllättävän paljon autoja eivätkä autot, pyöräilijät ja jalankulkijat tahtoneet enää mahtua liikkumaan turvallisesti ja sujuvasti kaduilla. Vuonna 1928 päätettiin ensimmäisestä kadunlevennyksestä Yliopistonkadulla, nykyisen kävelykadun tienoilla. Leventämiset vaativat luonnollisesti lähellä katua sijainneiden talojen purkamista.
Talvi- ja jatkosota aiheuttivat rakennustauon. Turku oli maan pahimmin pommitettuja kaupunkeja. Martin kaupunginosa tuhoutui lähes täysin, mutta keskustan sirpaleita saaneet talot saatiin melko hyvin palautettua sotien jälkeen entiseen kuosiinsa.
Turkulaisetkin vaativat purkamisia
Turkulaiset innostuivat uuden ajan rakennusaatteesta. He suorastaan vaativat, että kaupunki hävittäisi puutalorötisköt katujen laidoilta. Yleinen mielipide säilyi samanlaisena yllättävän pitkään aina 1970-luvulle asti. Ensimmäinen isompi kohu nousi sentään jo vuonna 1955, jolloin Iso-Heikkilän kartanon purkamisehdotusta eivät kansalaiset nielleetkään tuosta vain.
– Museoväki halusi säilyttää kartanon. Samalla he huomasivat, että Turun vanhat rakennukset ovat täysin ilman lainsuojaa. Ne voidaan purkaa milloin vain mistä syystä tahansa. Suojeltavaksi toivotuista rakennuksista tehtiin lista ja se toimitettiin kaupungille. Kaupunginjohtaja Kalervo Pellinen oli listan tekemisestä vihainen eikä listalla lopulta ollut mitään merkitystä, Rauno Lahtinen kertoo.
Turun kaupunginarkkitehti Olavi Laisaari oli autoilun näkökulman kannattaja. Hän hahmotteli uusiksi Turun katuverkostoa, johon kuuluivat muun muassa moottoritiet suurimpiin lähisaariin. Suunnitelmat eivät ole tähän päiväänkään mennessä toteutuneet, mutta autoilun lisääntyminen nousi silti entistä isompaan rooliin kaupungin muutoksessa.
Yliopistorakennus ei kelvannut kenellekään
Toisaalta 1950-luvulla tuli esiin runsaasti muitakin syitä purkaa rakennuksia, joita nykyään kutsuttaisiin arvotaloiksi. Vuonna 1827 valmistunut Bassin talo raivattiin Linnankadun ja Brahenkadun kulmasta vuonna 1956. Yliopiston päärakennus, entinen Hotelli Phoenix, Kauppatorin kulmalla yritettiin myydä parin palstan lehti-ilmoituksella vuonna 1957, mutta kun talo ei kelvannut, se purettiin pari vuotta myöhemmin.
Myöhemmin purettiin muun muassa KOP:n talo Linnankadun ja Aurakadun kulmasta sekä talot Stockmannin, aiemmin City-Sokoksen tieltä. Rakennukset olivat kuulemma niin huonossa kunnossa, että ne oli pakko purkaa. Totuus oli varmasti toisenlainen.
– Kun moukari iski ensimmäisen kerran KOP:n talon seinään, moukari hajosi, Lahtinen kertoo.
Lindblom herkistää turkulaiset yhä
Luentoja uudesta kirjastaan pitänyt Rauno Lahtinen saa yleisön herkimmin voivottelemaan ja huokailemaan, kun näkyviin tulee kuva Lindblomin talosta. 1800-luvun lopulla valmistunut talo oli Kauppatorin laidan komistus. Se hallitsi katukuvaa pitkään, mutta joutui purku-uhan alle, kun Wiklundin tavaratalolle ei enää riittänyt matala kaupparakennus Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmassa.
Lindblomin talo oli oikeastikin hieman huonossa kunnossa. Talo oli vajoamassa Turun saviseen maahan. Katukerroksen liikkeisiin piti jo rakentaa alaspäin menevät raput. Talo oli myös vinossa.
Sisältä erityisesti upeasta porraskäytävästä ja pylväiköstä tunnettu talo purettiin lopulta 1950-luvun lopussa.
Purkamisvimma jatkui 1960- ja 70-luvulla. 1970-luvulla turkulaiset heräsivät lopullisesti vastustamaan tilannetta. Vanhan Hamburger Börsin purkutuomio sai ihmiset ensimmäisen kerran mielenosoitukseen talon säilyttämisen puolesta. Nykyäänhän mielenosoitus asian kuin asian puolesta tai sitä vastaan on arkipäivää.
Pahin purkuaalto päättyi 1980-luvulla, kun Kymppikorttelin eli sittemmin Hansakortteliksi nimetyn keskittymän tieltä raivattiin vanhoja rakennuksia.
Lahtiselta toinen kirja purkutaloista
Rauno Lahtinen esittelee kirjassaan Turun puretut talot noin 50 kohdetta, joita ei enää ole.
– Toinenkin osa kirjaan on tulossa, sillä aineistoa riittää vielä, Lahtinen toteaa.
