Korkholma on turkulaisille yllättävän tuttu paikka

Ritva Ahola ja Helena Lindström ovat kiinnostuneita Turun saariston historiasta.

– Monet sekoittavat Korkholman Korsholmaan. Korkholma on kuitenkin täysin kuvitteellinen paikka, Ritva Ahola ja Helena Lindström toteavat. Naiset ovat kirjoittaneet kaksi romaania, jotka molemmat sijoittuvat Korkholmaan. Sarjan toinen kirja Kuuma kesä Korkholman saaressa sijoittuu ajallisesti vuoteen 1939.

Korkholma on siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä puhutaan Turun murretta ja lähihistoriaa hyvin tuntevat saattavat löytää muitakin yhtymäkohtia Turkuun.

– Kirjat sijoittuvat Turun lounaissaaristoon. Tarinat sinällään ovat fiktiivisiä, mutta kirjat pohjautuvat faktaan, sillä niiden pohjana ovat alueella asuneiden muistelmat.

Ritva Ahola on nimittäin koonnut muistitietoa Kakskerrasta vuosilta 1900–1967. Niiden pohjalta julkaistiin teos Tuhat juttua Kakskerrasta vuonna 2000.

– Kuulin niin mielenkiintoisia tarinoita alueelta, että jotenkin halusin vielä palata niihin.

Kirjoittajaparin Ritva Ahola löysi itselleen Paasikivi-opiston käsikirjoituskurssilta. Teatteria pitkään harrastanut Helena Lindström oli tullut kurssille kirjoittaakseen näytelmän. Nyt naiset ovat kirjoittaneet yhdessä kaksi romaania ja kolmaskin liikkuu jo ajatuksissa.

– Minä olen se äidinkielenopettaja, joka viilaa pilkut, Helena on murretaitaja, Ritva kuvailee nauraen työnjakoa.

Kirjoittajat ideoivat yhdessä tarinankulkua. Se on heistä kaikkein hauskinta puuhaa. Siinä kului viimeksikin monta synkkää syksyistä iltaa rattoisasti. Kirjoitusurakan he jakavat keskenään. Tekstiä hiotaan sitten taas yhdessä.

Naisten ensimmäinen romaani Kuolema Korkholmassa – ja elämä sijoittui vuosiin 1929–30. Romaanissa onkin hersyviä pirtutarinoita ja sen aikaista saaristolaiselämää. Silloin vielä suurin osa saaristolaisista vietti koko elämänsä kotisaarellaan, mantereelle ei juuri ollut asiaa.

Toisen romaanin kerronnassa näkyy jo talvisodan lähestyminen.–  Sodan uhasta ei puhuta, mutta on suojeluskunnan harjoituksia, lotat keräävät rahaa ja Kannaksella pidetään suuret kertausharjoitukset, kuten siihen aikaan on todella tehty, Ahola toteaa.

Kirjoittajat toivovat, että erityisesti nuoret lukisivat heidän romaaninsa. Aholan ja Lindströmin mielestä nuorten olisi hyvä ymmärtää, kuinka vaikeaa ihmisillä on ollut ja silti he ovat selvinneet.

– Onnellinen elämä ei vaadi tätä kaikkea, mitä meillä nykyisin on. Onnellisuus ei ole rahasta kiinni. Se on klisee, mutta niin totta.

Written by:

Teija Uitto

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun