Artukaisissa havaitun villisian jäljet päätyivät tutkintaan

Luonnossa vaeltavaa villisikaa on hankala sekoittaa muihin eläimiin. Kuvan villisika asustaa Tonterin Villisika Farmilla Hietoisissa.

Mika Tonteri

Villisiat liikkuvat luonnossa pieninä laumoina karjuja lukuunottamatta. Villisikafarmari Mika Tonteri muistuttaa, että pikkupossujen kanssa olevaa emakkoa ei saa häiritä.

Mika Tonteri

Turun riistanhoitoyhdistyksessä ollaan innoissaan, eikä syyttä. Turussa on nimittäin mahdollisesti havaittu kaikkien aikojen ensimmäinen villisika. Nyt riistanhoitoyhdistyksen aikomuksena on selvittää, löytyykö Artukaisten tehdasalueen lähiympäristöstä merkkejä villisikaperheen olemassaolosta.

– Jos niitä oikeasti on täällä, niin niistä kuullaan kyllä. Ne saavat aikamoista tuhoa aikaan maanviljelyksillä. Ne tonkivat kasvimaita ja laittavat ne kyllä kovaan kuntoon, Turun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Lasse Heimo toteaa.

Vaikka Turussa ei vielä tähän kesään saakka ole nähty villisikoja, on niihin törmätty lähialueilla vuosittain. Esimerkiksi Sauvossa tavattiin viime vuonna yksi, samoin Pöytyällä.

– Kyllä villisikoja nähdään tällä alueella aika-ajoin, yhä enenevässä määrin. Havaintoja on jo 70-luvulta. Osa villisioista on tarhakarkulaisia, osa luonnollista kantaa idästä. Havaintoja on myös ulkosaaristosta, jolloin siat ovat uineet Suomenlahden yli, Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen alueen riistanhoidonneuvoja Jörgen Hermansson kertoo.

Tähän saakka villisikojen luonnollista leviämistä on rajoittanut Suomen itäkolkan raju talvi. Virossa yleisen lajin on vaikea muuttaa Suomeen, sillä Suomenlahden perukka on Lounais-Suomea pohjoisemmassa. Tosin peurojen ruokintapaikoilla vierailemisen ansiosta villisikojen selviämismahdollisuudet ovat nousseet. Lounais-Suomeen päästyään villisiat voisivat Hermanssonin mukaan pärjätä hyvinkin.

– Villisiat ovat kaikkiruokaisia ja pärjäävät täällä kohtalaisen hyvin. Porsailla voi olla vaikeaa talvella, mutta isot pärjäävät kyllä talven yli. Suomi on maana vähän rajatapaus. Virossa siat pärjäävät mainiosti, eivätkä Suomen lounaiskolkan olot poikkea juuri Viron oloista.

Myös Heimo on huomannut, että villisika löytää kyllä ruuan talvellakin.

– Viime talvena Yläneellä havaittiin yksi riistakamerassa peurojen ruokintapaikalla. Peuroille viedään niin massiivinen määrä ruokaa, viime vuonna 100 000 kiloa viljaa, juureksia ja omenoita, että kyllä siitä riittää.

Hermanssonin mukaan villisikojen voimakas tuleminen aiheuttaisi vaikeuksia erityisesti maanviljelijöille.

– Villisikojen tuleminen tulee olemaan riista-alalle haaste. Laji aiheuttaa paljon vahinkoa, esimerkiksi tuottajajärjestöt tuskin innostuvat.

Ruotsissa villisikakanta on noussut uhkaavasti. Etelä-Ruotsista laji on noussut nyt jo Tukholman korkeudelle ja yksilöitä on jo 100 000. Kantaa on yritetty saada kuriin metsästämällä, mutta omat haasteensa metsästykseen tuo eläimen voimakas puolustuskyky. Tavalliselle kulkijalle villisika ei ole kuitenkaan yleensä vaarallinen.

– Villisika lasketaan vaarallisiin, mutta vaarat liittyvät metsästystilanteisiin. Haavoittuneena se voi hyökätä voimakkaasti metsästäjää tai metsästyskoiraa kohti. Se käyttäytyy oikeastaan kuin karhu, eli ahdistettuna hyökkää. Ja karjut voivat kasvaa suuriksi, Hermansson kertoo.

Hermansson uskoo, että on vain ajan kysymys, milloin villisiat muuttavat pysyvästi Lounais-Suomeen.

– Villisiat kyllä kulkevat tänne, mutta eivät ole vielä pureutuneet kiinni. Taivaan merkit ovat kuitenkin sellaiset, että ne ovat tulossa tänne, Hermansson toteaa.

Written by:

Henriikka Eloluoto

Ota yhteyttä

#turkulainen