Pääsy koiramaailman huipulle oli onnellisten sattumien sarja

Janita Leinonen kertoo olevansa onnellinen läheistensä tuesta. - Kun olin lukenut matematiikkaa yliopistossa viisi vuotta ja ilmoitin vanhemmilleni, että alankin vain kouluttaa koiria, olivat he tukenani. Vaikka ei siihen aikaan kukaan vielä kouluttanut koiria työkseen, Leinonen muistelee.

Henriikka Eloluoto

– Vanhempieni mukaan olen jo kolmivuotiaasta saakka tykännyt koirista. Ulkoilutin aina naapureiden koiria ja pystyin käsittelemään jopa niitä koiria, joihin muut eivät saaneet kontaktia.

Nyt 41-vuotias Janita Leinonen tekee työkseen sitä, mikä jo pikkutyttönä vei sydämen. Kelpokoira-yritystä luotsaava nainen on koirapiireissä kuuluisa ympäri maailmaa, erityisesti vauhdikkaan agilityharrastuksen kautta. Leinonen matkustaa puolisonsa kanssa ympäri Suomea ja maailmaa kouluttamassa ohjaajia agilityn saloihin.

Leinosen itsensä mukaan hänen elämänsä on ollut täynnä onnellisia sattumia, joiden johdosta tilanne on nyt mikä on. Esimerkiksi maailman älykkäimmäksi koiraroduksi tituleerattu bordercolliekin päätyi Leinoselle puolivahingossa. 90-luvun alussa bordercollie oli Suomessa lähes tuntematon rotu, kun parikymppinen Leinonen haki itselleen seuraavaa koiraa ensimmäisen cavalier kingcharlesinspanielin jälkeen.

– Ottaessani koiraa halusin sellaisen, jota olisi kiva silitellä. Näin jossain kuvan bordercolliesta ja ihastuin. Soitin läpi colliekasvattajia, ja vasta kuudes sanoi että bordercollie on eri asia kuin collie. Hänen kauttaan sain lopulta yhteystiedot henkilölle, jolla sattui olemaan viisiviikkoiset pennut kotona. Valitsin kahdesta koirasta kuvan perusteella sen, jolla oli kivamman näköinen piirto naamassa, Leinonen muistelee.

Leinonen kertoo yhden lapsuudenhaaveen olleen sellainen koira, jollainen Viisikko-kirjoissakin oli. Kirjan Tim-koira kulki omistajana Paulin perässä vapaana minne ikinä hän menikään.

– Ja nyt minulla on sellaisia koiria kuusi, Leinonen hymyilee.

Leinosen menestys agilitykouluttajana ja kilpailijana pohjautuu yhteen hänen koiristaan. Bordercollie Tekla oli 6-vuotias, kun Leinonen huomasi sen hiljalleen muuttuneen kuuroksi.

– Ilman sitä kaikkea, mitä Tekla minulle opetti, niin me olisimme ihan eri tasolla koko Suomessa.

Teklan myötä Leinonen joutui uusimaan koko ajatusmallin ohjaamisesta. Koska koira ei kuullut, oli sille aina kerrottava vartalon liikkeillä etukäteen, mihin seuraavaksi käännyttiin. Vähitellen kehittyi OneMind-tekniikka, jota Leinonen on nyt opettanut kansainvälisestikin.

Kehitetyn tekniikan myötä Leinosen menestys parani entisestään, sillä suoritusajat nopeutuivat ja tekemisestä tuli varmempaa. Menestyksen varjopuolena saapui kuitenkin kateus.

– Olen ollut kauheissa röykytyksissä, varsinkin netissä. Nykyään en enää edes käy lukemassa niitä.

Leinosen mukaan kateudesta ovat joutuneet kärsimään kaikki huiput. Esimerkiksi hänen puolisonsa ei aluksi uskonut menestyksen haittapuolia, kunnes hänenkin pennustaan oli kasvanut kilpakenttien voittaja.

– Siihen meni kaksi vuotta, niin Jaakko oli ihan samassa röykytyksessä, Leinonen toteaa.

Kateus ei kuitenkaan ole saanut Leinosta luovuttamaan. Leinonen kilpailee tällä hetkellä bordercollie Hitin kanssa. Lisäksi hän kouluttaa täysipäiväisesti. Myös Leinosen puoliso kilpailee ja kouluttaa aktiivisesti samassa lajissa.

– Ei tämä toimisi minkään kahdeksasta neljään -miehen kanssa, Leinonen vakuuttaa.

Vaikka pariskunta joutuu usein kilpailemaan toisiaan vastaan arvomitaleistakin, ei tämä Leinosen mukaan molempien kovista kilpailuvieteistä huolimatta aiheuta kitkaa parisuhteeseen.

– Minun puoleltani se on niin, että koen voiton tulevan perheeseen, tuli se kummalle tahansa, Leinonen toteaa.

Tärkeimmiksi hetkiksi koko uransa ajalta Leinonen muistaa ensimmäisenä yhden.

– Kun ensimmäisen kerran voitin Pohjoismaiden mestaruuden. Seisoin palkintopallilla ja kansallislaulu soi, sitä en unohda.

Menestymisen avaimet koostuvat Leinosen mukaan 90-prosenttisesti pään sisäisistä asioista. Vaikka Leinonen piti ensin henkistä valmentautumista täysin hömppänä, muuttuivat alun arvokisoissa epäonnistumiset puolen vuoden valmentautumisen jälkeen onnistumisiksi.

– En ollut oppinut kuuntelemaan itseäni. Vasta valmentautumisessa tajusin, kuinka paljon negatiivisia asioita puhun itselleni. Tärkeintä oli, kun ymmärsin että koira antaa minulle aina kaikkensa. Miksi minä en antaisi sille?

Seuraavaksi Leinonen osallistuu Hitin kanssa agilityn maajoukkuekarsintoihin 20.–21.7. Liedossa. Työn ja harrastuksen yhdistämä elämä on Leinosen mukaan täyttä unelmaa.

– On ihanaa, että saa olla onnellinen siitä mitä tekee.

Agilityn maajoukkuekarsinnat Liedon Tuulissuolla 21.–22.7.

Written by:

Henriikka Eloluoto

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Olipa kauniisti kirjoitettu juttu. Ihana aloittaa päivänsä tällaisella positiivisella artikkelilla. Rohkea alan vaihto myös hänellä.

Newfie owner (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun

Klikkaa Turku-passi -yrityksiin