Ensimmäinen kirjoituspöytä on lapselle yhä aarre

Pinkki tuoli oli Kia Palanderin toivelistalla ykkösenä. Palanderin vanhemmat punnitsivat vaihtoehtoja ja päätyivät vihreään tuoliin, jossa tyttären oli heidän mielestään tukevampi istua. Taustalla soittelee sähköpianoa pikkuveli Max Palander.

Heli Koivuniemi

Ensimmäisen kirjoituspöydän hankinta on mieleenpainuva lapsuudenmuisto. Isohkon huonekalun sijoittaminen lastenhuoneeseen tuottaa toisinaan tuskaa.

Hirsirivitalon lastenhuoneessa komeilee rintarinnan kaksi valko-vihreää kirjoituspöytää. Perheen lapset Kia, 8, ja Max, 3, Palander esittelevät innoissaan viikon vanhoja pöytiään.

– Kia toivoi jo pitkään itselleen kirjoituspöytää, mutta huone on pieni ja lelujakin on yllin kyllin. Luulin, ettemme saa tähän mahtumaan edes yhtä, saatika kahta pöytää, lasten äiti Margita Strandell kertoo.

Lasten ilo oli äidin mukaan rajaton, kun he palasivat loman jälkeen kotiinsa mökiltä ja näkivät uudet kirjoituspöytänsä.

Tähän saakka tytär on tehnyt läksynsä ruokapöydän ääressä tai rennosti lattialla. Alakoulun toisen luokan alkaessa läksyjä tulee yhä enemmän, joten tarve pöydälle kasvoi. Samaan aikaan perheen kuopus Max on oppinut piirtämään.

– Kuulimme naapurista, että nyt löytyy siroja kirjoituspöytiä. Minun lapsuudessani kirjoituspöydät olivat jumalattoman suuria, Strandell naurahtaa.

Aluksi tarkoitus oli ostaa molemmille pienin mahdollinen pöytä ja hankkia rinnalle yksi rullilla liikkuva vetolaatikosto.

Hiukan tutkailtuaan Strandell löysi miehensä kanssa hiukan isomman pöydän, jossa oli kaappi ja laatikosto.

Isompi pöytä päätyi tyttärelle, ja rinnalle mahtui vielä pienempi pöytä pojalle.

– Hinta oli edullinen. Molemmat pöydät maksoivat yhteensä satasen ja siihen vielä tuolit päälle.

Tuolin valinnan ratkaisi istumismukavuus. Tyttären valitseman pinkin tuolin vanhemmat hylkäsivät, sillä siinä tytär olisi joutunut istumaa hiukan etukenossa.

Vanhemmat päätyivät lopulta vihreään tuoliin, koska se on molempien lasten lempiväri.

– Mieheni on maalannut lasten sänkyjen reunatkin jälkikäteen osin vihreäksi.

 

Minun lapsuudessani kirjoituspöydät olivat jumalattoman suuria.”

Vielä ennen koulun alkua on tarkoitus hankkia loput tykötarpeet kirjoituspöydälle.

 

– Kynäpurkit, kirjoitusalustat ja työlamput, Kia Palander luettelee.

– Hirsitalossamme on hämärää, joten valaistusta on tehostettava. Kynäpurkit voisi laittaa erilliseen tankoon roikkumaan tuohon kirjoituspöydän yläpuolelle, aprikoi Strandell.

Kia kaivelee innoissaan kaapista ykkösluokan matematiikan kirjaansa ja piirustusvihkoaan. Sen sijaan Max tyytyy toistaiseksi leikkimään rock-tähteä sähköpianollaan, eikä välitä juuri nyt piirtämisestä saatika pöydästä.

 

Written by:

Heli Koivuniemi

Ota yhteyttä

#turkulainen