Neulomisen taidon voi opetella aikuisenakin

Kokeneena neulojana Varonen bongaa kadullakin tuttuja lankoja. - On hauska katsoa, kun ihmisiä tulee vastaan, joilla on samasta langasta tehty vaate. Hei, tollakin on jäätynyt karpalo!

Henriikka Eloluoto

Moniväriset langat ovat yksi Varosta eniten innostavista tekijöistä.

Henriikka Eloluoto

On olemassa niitä ihmisiä, jotka ovat aina pitäneet käsitöistä ja pienestä puuhastelusta. Sitten on heitä, jotka käsityötunnilla paiskasivat kutimet seinään ja totesivat että ei tästä mitään tule. Ensimmäisestä ryhmästä monet viihtyvät kutimien parissa aikuisenakin, jälkimmäistä ryhmästä harvemmat.

Tanja Varonen ei leikellyt koulussa neulontamyttyään silpuksi, mutta hän ei myöskään ollut luokkansa virkkauspriimuksia.

– Olen aina tykännyt neulomisesta, muttei se avautunut koulussa. Ehkä opettaja sitten auttoi aina tekemällä itse vaikeat kohdat, mutta en minä niitä oppinut, Varonen muistelee.

Varonen on opetellut neulomisen taidon kokonaan uudelleen aikuisena.

– Minulla tämä neulominen lähti oikeastaan langoista. Olin monesti jo aloittanut sukkien tekemisen, mutta en ollut päässyt resoria pidemmälle. Sitten neljä tai viisi vuotta sitten silloinen naapurini opetti tekemään kantapään.

Ja kantapään kautta se sitten lähti. Alkuun kauniiden värien innoittama Varonen neuloi pelkkiä sukkia, mutta pian mukaan tulikin jo alan lehden tilaus ja haastavammat työt.

– Vaikka mekon kuvio oli vaikea, oli ohjetta kuitenkin helppo lukea, Varonen muistelee ensimmäistä suurempaa työtään, jäätynyt karpalo -sävyisellä langalla tehtyä mekkoa.

Ennen nuorimman lapsen syntymää Varonen neuloi siellä missä lasten kanssa sattui olemaan.

– Silloin lapset olivat sopivan ikäisiä ja neuloin hiekkalaatikon reunalla istuessani ja hellekesinä neule on ollut mukana rannallakin.

Nyt neulomiseen on aikaa paneutua parhaiten silloin, kun vuoden ikäinen kuopus menee nukkumaan. Uusia ideoita Varonen hakee pääosin lehdestä ja langoista. Työn jäljen suhteen hän ei ole turhan vakavamielinen.

– Jokaisessa työssä on joitakin pieniä virheitä, mutta ei niitä kukaan huomaa. Kyllä puumerkkejä pitää olla! Harmittaisi aina vaan purkaa ja purkaa, Varonen nauraa.

Jos valmis työ tulee vahingossa väärän kokoiseksi itselle, voi sen aina antaa lahjaksi. Näin kävi esimerkiksi kesäpaidalle, joka lopulta päätyi tädin 60-vuotislahjapakettiin. Tällä hetkellä työn alla olevan tunikan koon suhteen Varonen on luottavainen.

– En tiedä mittaanko oman kokoni väärin, mutta paidoista tulee helposti liian suuria. Uskon kuitenkin, että nyt työn alla olevasta tunikasta tulee sopiva.

Varonen neuloo itsensä lisäksi paljon neljälle lapselleen. Vaikka toisin voisi kuvitella, ei itse tekemällä kuitenkaan juuri säästä.

– Halvemmaksi tämä ei tule kuin valmiiden vaatteiden osto, varsinkin jos käyttää erikoislankoja. Ensisijaisesti kuitenkin tekeminen ja itsensä ylittäminen sekä uusien asioiden oppiminen ovat niitä juttuja. On ihanaa katsoa neuloessa, miten langasta syntyy jotakin!

Varonen on saanut myös lapset innostumaan puuhailusta.

– Minulla on toinen kori lankoja, josta lapsetkin saavat ottaa ja kokeilla. 8-vuotias tyttärenikin istui kerran vieressäni neulomassa pientä peittoa pehmolelulleen.

Suurin tavoite Varosen neulomisuralla siintää tulevaisuudessa, jossa hän toivoisi voivansa neuloa jotakin lapsenlapsille. Tulevaisuuden tavoitteen lisäksi puikkojen viuhumiseen motivoi valmiista työstä pulppuava ilo.

– Neulominen ei ole ihan yksinkertaista, mutta siitä tulee upea fiilis kun työn saa valmiiksi. Ja kun tuttavat kysyvät, mistä olen tämän ostanut, voin sanoa että tein sen itse.

Varosen vinkit aloittelevalle neulojalle

Pyydä apua. Etsi lähipiiristäsi neulomisen taitava tuttu. On mukava soittaa vähän etäisemmällekin tutulle ja pyytää neuvoa. Ihmiset auttavat mielellään.

Älä luovuta. Edes kantapään kohdalla. Virheitä tulee ja välillä joutuu purkamaan.

Muista nauttia. Neulominen on kivaa puuhaa ja ajanvietettä puistoon tai rannalle. Neulominen on paljon parempaa ajanvietettä kuin Facebook!

Ole ylpeä valmiista työstä. On upeaa, kun työ tulee valmiiksi. Silloin voi myöntää itselleen, että tämän hienon tein ihan itse!

Written by:

Henriikka Eloluoto

Ota yhteyttä

#turkulainen