Piilota X Palauta

Elokuva-arvio: Puhdistuksen Syväsieluiset sisaret

Viihde 11 Kommentoi

Antti J. Jokisen ohjaama, Sofi Oksasen paljon palkittuun romaaniin perustuva Puhdistus on kertomus kahdesta naisesta, joita varjostaa ja yhdistää heidän oma menneisyytensä.

Kahdessa aikatasossa kulkeva tarinan käynnistyy vuodesta 1992, jolloin yksin Viron maaseudulla asuva ikääntynyt Aliide Truu (Liisi Tandefelt) löytää erakkomökkinsä pihasta nuoren, fyysisesti ja henkisesti rikotun naisen, Zaran (Amanda Pilke).

Puhdistus

(2012)

Lajityyppi: Kotimainen, draama

Ohjaaja: Antti J. Jokinen

Pääosissa: Laura Birn, Liisi Tandefelt, Amanda Pilke, Peter Franzen, Krista Kosonen, Tommi Korpela, Kristjan Sarv

Kesto: 1h 58 min

Ikäraja: 16

Pelko, varovaisuus ja salamyhkäisyys leijuvat kuin sattumalta saman soppakattilan äärelle heitettyjen naisten ympärillä. Salaisuuksien verho kuitenkin repeää viiltävästi auki hetkellä, jolloin Zara näyttää Aliidelle valokuvaa sukulaisnaisistaan.

Valokuva aiheuttaa Aliidelle äkkilähdön puuliiteriin, mutta eivät perkeleet ja halonhakkuu muuta sitä tosiasiaa, että nuori nainen on hänen sukulaisensa. Jonka tupsahtaminen pihaan ei voi olla sattumaa, ja jonka läsnäolo palauttaa ja pakottaa Aliiden muistamaan omaa nuoruuttaan 1940-50 –lukujen Virossa.

Elokuvan toisessa aikatasossa palataan Aliiden (Laura Birn) ja hänen siskonsa Ingelin (Krista Kosonen) nuoruuteen, jota leimaa Neuvostoliiton miehityksen aiheuttama pelko ja piilottelu, sekä Aliiden polttava intohimo ja salainen rakkaus Ingelin miestä Hansia (Peter Franzen) kohtaan.

Kielletyt tunteet ja salaisuudet muhivat lattialankkujen alla ja ladon seinälaudoitusten välissä. Lopulta, pelastaakseen itsensä lähes mahdottomista olosuhteista, tekee Aliide vaikean poliittisen valinnan. Sen seurauksena hänen on saatava myös sydämensä uskomaan, ettei hänellä ole siskoa. Ettei ole koskaan ollutkaan.

Marko Leinon ja Antti J. Jokisen käsikirjoittama elokuva seuraa uskollisesti Sofi Oksasen romaanin tapahtumia. Puhdistuksen kipeät käänteet vyöryvät valkokankaalle viimeistä piirtoa myöten harkituin kuvin, kohtauksin ja tunnelmin, jotka ovat tiheänään ahdistusta. Varsinaisia toivonelementtejä tarina ei tarjoa, mutta syykin on yksinkertainen: ajallisesti vanhemmassa tarinassa niitä ei juuri ole, ja lähimenneisyyteen liittyvän tarinan toivonkipinät ovat kaikesta huolimatta menneisyyden kuormittamia.

Elokuvallisten ansioiden puolesta Puhdistuksen lista on lavea. Kuvakerronta on visuaalisuudessaan ja esteettisyydessään sekä perinteistä että rajoja rikkovaa, kaiken kaikkinensa paljon puhuvaa ja tarkasti rytmitettyä. Myös Jokisen henkilöohjaus on kunnianhimoista ja jälki sen mukaista. Erittäin vahvaa ja syvää työtä tekevät kaikki näyttelijät, mutta hieman vielä muitakin vereslihaisemmin roolinsa tulkitsevat Liisi Tandefelt ja Laura Birn. He loihtivat valkokankaalle syväsieluisten naisten kuvajaiset, sellaiset, jotka jo itsessään riittäisivät hyväksi syyksi katsoa tämä elokuva.

11 kommenttia Kommentoi
Käyttäjän Teija Varis kuva
Teija Varis

Kommentit

7.9.2012 12:14

Tuo Maria Nokkahan on ilmeinen Hans Selon reinkarnaatio, mutta kestääkö kulttuurieliitti toista moista?

12.9.2012 13:50

Ja taas Peter Franzen pääosissa.... onko Suomessa niin vähän näyttelijöitä että täytyy näitä samoja naamoja kierrättää tuhanteen kertaan. :)

17.9.2012 12:02

Hyvät näyttelijät. Kirjaan verrattuna ei niin hyvä. Välillä oli niskavillat pystyssä. Varsinkin ne kunnantalo kohtaukset oli kauheita.

17.9.2012 15:43

Maria Nokka osuu oikeaan "Suolasuinen kirjallisuuden seula" -foorumin kommentissaan.

18.9.2012 05:38

Ikävän väkivaltainen ja naissukupuoleen liittyvilä kamaluuksilla mässäävä yksilötarina sodan ja vainon jalkoihin jäänneistä naisista. Jotenkin kuin sadomasokistinen meininki päällä. Virossa monenlaisen ikävän kohtalon kokeneita oli satojatuhansia. Ei leffa kyllä ilahduta, eikä tuo onnellisuutta, vaan enemmän surua ja kauhua. Ihmettelen miksi tälläistä nyt niin kehutaan, ettei olisi poliittiset syyt, tai onko niin että esitetyn tason kurjuus saa oman elämän tuntumaan paratiisilta?

18.9.2012 16:12

Olen samoilla linjoilla nimimerkki "Jupein" kanssa. Sotien raakuuksia suurempi tabu on ihmisten mieltymys hakea väristyksiä niiden kuvauksista. Oksasen "Puhdistuksen" aiheita vähättelemättä on todettava, että teos ei ainakaan kaada raja-aitoja, siksi kai suosio. Maria Nokan sohaisu aiheeseen on minusta enemmän kuin tervetullut.

18.9.2012 19:19

Luotan enemmän Jaan Kaplinskin käsityksiin Eestin lähihistoriasta. Elokuvaa enolekatsonut, enkä katso...

19.9.2012 19:36

Kirja on tarinankerronnaltaan mielestäni peruskauraa ja muutenkin ihmettelen tämän saamaa suosiota ja hehkutusta. Me no see!

27.9.2012 09:32

ruoskan puhdistus - ... wow

19.10.2012 22:29

Nythän ne tekevät Venäjälle huvipuistoja tämän aiheen alle että ehtisivät ensimmäisinä heittämään avuttomilla ällillä ja ämmillä vielä avuttomampia markkinasotasikoja kun niiden kiusaaminen kuulemma tuo rahaa yhteiseen rovioon sillä vauhdilla, ettei siitä passaa sanoa vastakkaista sanaa. Sellaista se kiusaaaminen on.

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.