Professori: Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä

Timo Saloviidan mukaan opettajat karsastavat nykyistä kolmiportaista tukimallia, sillä se teettää heillä työtä.

Tarja Vänskä-Kauhanen

Pitäisikö erityislapsi sijoittaa toiseen luokkaan vai ei? Mitä hyötyä tai haittaa siirrosta on?

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita on esiintynyt julkisuudessa kaikille avoimen koulun kannattajana.

Hänen ihannemallissaan jokainen oppilas osallistuu tavallisen luokan opetukseen mahdollisesta vammastaan tai oppimisvaikeudestaan huolimatta.

Saloviita muistuttaa, että siirto erityisluokalle on Salamancan julistuksen vastainen. Julistus määrittelee inklusiivisen koulun paikaksi, joka hyväksyy kaikki lapset yleisopetuksen luokille. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikilla lapsilla on oikeus käydä samaa koulua, samalla luokalla.

– Julistus on jo lähes 20 vuotta vanha. Silti Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä on edelleen eniten oppilaita erityisluokalla.

Vielä muutama vuosi sitten oppilaita siirrettiin suomalaiskouluissa erityisluokalle ahkerasti.

– Suurimmissa kaupungeissa jopa kymmenen prosenttia oppilaista oli siirretty erityisopetuksen pariin, Timo Saloviita sanoo.

Hän näkee entisessä mallissa useampiakin heikkoja puolia.

– Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pienluokassa oppilas oppii keskimäärin vähemmän kuin tavallisessa luokassa.

Totta kai jokainen haluaa luokalleen kuuliaiset ja tunnolliset lapset.”

Suuren erityisoppilasmäärän lisäksi ongelmana oli hänen mukaansa priorisointi.

– Usein äänekkäimmät opettajat saivat esityksensä läpi ja hiljaisempien opettajien tarpeet sivuutettiin.

Saloviita kertoo, että päätösvalta erityisopetukseen siirtämisestä oli luisunut vähitellen myös koulun ulkopuolelle. Opettajat hankkivat koulun ulkopuolelta lääkäreiltä ja psykologeilta todistuksia, joilla pyrittiin vaikuttamaan siirtoon tai nopeuttamaan sitä.

Pari vuotta sitten tehtiin uudistus, jonka tarkoituksena oli pysäyttää siirtomäärien kasvu. Uudistuksen kaksi keskeisintä asiaa oli, että oppilaiden tuki arvioitiin niin kutsutun kolmiportaisen mallin avulla ja että koulut eivät saaneet enää korotettua valtionapua erityisoppilaista.

Oppilaiden siirroissa on kyse opettajien viitseliäi-syydestä.”

Saloviidan arvion mukaan syynä siirtoihin ei kuitenkaan ole raha. Hän ei myöskään usko, että syy olisi pedagoginen tai kasvatuksellinen.

– Kyse on opettajien viitseliäisyydestä. Totta kai jokainen haluaa luokalleen kuuliaiset ja tunnolliset lapset. Jos luokalle tuleekin erityisoppilas, tämä vaatii opettajalta enemmän työtä. Helpompaa on siirtää erityistä tukea vaativa oppilas pois.

Opettajat ovat kokeneet Saloviidan mielestä nykyisen kolmiportaisen tukimallin byrokraattiseksi.

Mallin ideana on, että ensin annetaan yleistä tukea, sen jälkeen tehostettua ja lopulta erityistä tukea.

– Tämä vaatii seurantaa ja raportointia eli enemmän paperityötä.

Saloviita näkee uudistuksessa puolestaan paljon hyvää. Kolmiportaisen mallin käyttöönotto toi hänen mukaansa päätösvallan takaisin koululle. Moniportaisen arvioinnin ansiosta jokaista opettajaa kuullaan tasapuolisemmin siirtopäätöksiä tehtäessä.

Timo Saloviita

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan erityispedagogiikan professori

Kirjoittanut muun muassa kirjat Kaikille avoimeen kouluun. Erilaiset oppilaat tavallisella luokalla. (1999), Yhteistoiminnallinen oppiminen ja osallistava kasvatus. (2006) ja Työrauha luokkaan. Löydä omat toimintamallisi. (2009)

Written by:

Heli Koivuniemi

Ota yhteyttä

#turkulainen