Tansseista moni on löytänyt rakkauden

Marja Tuohimaa on itsekin käynyt lavatansseissa.

Lämmin suvi-ilta, Uittamon tanssilavalla soi haikea tango. Naiset ovat pukeutuneet kukkamekkoihin, ampiaisvyötäröä korostaa vyö, miehet ovat vetäneet tukan Suavella taaksepäin.

Uittamon lavatansseista pro gradu -tutkielman tehnyt Marja Tuohimaa yllättyi, kuinka tarkkoja muistikuvia haastateltavilla oli vuosikymmenten takaa.

– Se kuvastaa, kuinka merkittäviä lavatanssit ovat olleet. Ei vain se tanssilava, vaan siellä olevat ihmiset, musiikki, valot, koko se tunnelma, hän kuvailee.

Vielä enemmän Tuohimaa yllättyi siitä, kuinka vähän lavatansseja on tutkittu kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta.

– Lavatanssithan ovat kuitenkin merkittävä osa suuren ikäluokan elämää. 1950– ja 60-luvuilla valtaosa 15-24-vuotiaista kävi lavatansseista. Sinne mentiin etsimään sitä elämän suurta rakkautta ja moni sen tansseista löysikin.

Esimerkiksi Tuohimaan 20 haastatellusta seitsemän oli löytänyt puolisonsa Uittamon tanssilavalta, seitsemän toiselta tanssilavalta. Yksi pari oli mennyt jopa kihloihin Uittamon tanssilavan metsikössä.

– Suurelle ikäluokalle tanssilava oli jotain aivan ihanaa. Yksi haastateltavista kuvasi, että siellä unohtuivat kaikki arkiset huolet.

– Sodan jälkeen kun isät tulivat rintamalta kotiin ja äiditkin olivat sodasta uupuneita, lapsilta odotettiin valtavaa nöyryyttä. Kun sitten vihdoin oli käyty rippikoulu ja päästiin tansseihin, se nosti itsetuntoa, Tuohimaa arvioi lavatanssien merkitystä.

Suomalaisten suhteesta lavatanssikulttuuriin kertoo paljon se, että sodan jälleenrakennusvaiheessa tanssilavoja rakennettiin joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

– Tanssilavakulttuuria ei ole missään päin maailmaa samanlaisena.

Tuohimaan mielestä suomalaisten kannattaisikin nähdä tanssilavojensa arvo. Hänestä niistä saattaisi tulla jopa turistikohteita.

– Esimerkiksi tämä Uittamon tanssilava on vallan idyllinen paikka. Kahvilapaviljongista on näköala merelle, hän kuvailee.

Tanssilavakulttuuri alkoi parin rock-vuosikymmenen jälkeen elpyä uudestaan 1990-luvulla. Tanssilavoilla on kuitenkin näinä päivinä Tuohimaan mukaan erilainen merkitys.

– Tanssilavoille mennään tanssimaan, kokemaan tanssin flow. Lavatansseissa käyvät kaikenikäiset. Se ei ole enää vain nuorten kohtaamispaikka.

Perinteinen lavatanssi on saanut rinnalle lavajivet ja muut uudet tanssilajit.

– Se synnyttää kahtiajakoa kävijöihin. Tanssikurssin käyneet tanssivat mieluiten tanssikurssin käyneiden kanssa. Muut tanssijat taas harmittelevat, kun uudet tanssilajit vievät niin paljon tilaa.

– Harmillisinta on, että tanssijoista vain kolmasosa on miehiä. Kuinka kauan naiset jaksavat pukeutua kukkasiksi ja olla tyrkyllä, ellei tanssilavoilla käy enemmän miehiä, Tuohimaa suree.

– Toisaalta tanssilavoille on tullut venäläisiä ja virolaisia maahanmuuttajia. Näköpiirissä on toivonvirettä siitä, että vielä ei ole viimeisen valssin aika.

Kaupunginosaviikolla 15.7.–20.7. Uittamon tanssilavalla tanssikursseja aikuisille ja lapsille. Lauantaina 20.7. RantaILMIÖ-tapahtuma. Tapahtumaan vapaa pääsy. Lisätiedot tapahtumista: www.kaupunginosaviikot.net

Uittamon tanssilava

Alkuperäinen lava on rakennettu tiettävästi vuonna 1928, tanssilavasta on dokumentoitua tietoa vuodesta 1931 alkaen.

Uittamon tanssilava paloi vuonna 1990, uusi lava otettiin käyttöön juhannuksena 1991.

Tanssilavakulttuurilla on Suomessa yli sadan vuoden perinne.

Tanssilavat elivät kukoistuskauttaan 1950- ja 60-luvuilla, uusi nousukausi alkoi 1990-luvulla.

Lähde: Lavatanssikulttuuri historiakuvassa. Suurten ikäluokkien kulttuurisukupolven muistot Turun Uittamon lavatansseista 1960-2000 (Marja Tuohimaa)