Kun lapsi kertoo kiusaamisesta, älä tee tätä virhettä

Vanhemmat voivat vaikuttaa vain vähän siihen, mitä koulussa tapahtuu. Vastuu kiusaamisen lopettamisessa on koululla, MLL:n palvelevan Lasten ja nuorten puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki muistuttaa.

Mailand Communications

Älä välitä, kyllä se menee ohi.

Vastasitko näin lapselle, joka kertoi, että häntä kiusataan koulussa? Jos, voi olla, että tahtomattasi pahensit lapsen oloa, et parantanut sitä.

– Lapset tuntevat monesti häpeää kiusatuksi tulemista ja siitä, etteivät kuulu joukkoon. Jos aikuinen vähättelee tätä häpeää kokemusta tai yrittää lohduttaa sitä pois, lapsi saattaa kokea, että kiusaaminen ja siitä seuraava paha olo ovat hänen syytään, MLL:n palvelevan puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo.

Siksi lapsen kertomus kannattaa aina ottaa vakavasti.

– Tärkeintä on, että aikuinen sanoo lapselle, että tätä kohtaan on tehty väärin ja että asiaan puututaan. Jo se auttaa lasta.

Vastuu kiusaamisen lopettamisessa on koululla.”

Pelkkä puhe ei kuitenkaan riitä. Kiusaaminen on otettava puheeksi lapsen opettajan kanssa heti, kun lapsi asiasta kertoo.

– Vanhemmat voivat vaikuttaa vain vähän siihen, mitä koulussa tapahtuu. Vastuu kiusaamisen lopettamisessa on koululla.

–  Siksi jokaisella koululla on oltava eväät ratkoa asiaa ja oma suunnitelma siitä, miten kiusaamistapauksia lähdetään purkamaan, Pajamäki muistuttaa.

Usein avuksi tarvitaan myös ammattilaisia.

–  Esimerkiksi kiusaamisasioista auttavaan puhelimeen soittavista lapsista ja nuorista valtaosaa on kiusattu vuosia. Silloin kiusaamiseen puuttuminen voi viedä aikaa, koska se on jatkunut niin pitkään.

Myös asian käsittelyä koulussa kannattaa seurata. Paras tapa on kysyä asiaa lapselta itseltään.

–  Jos opettaja ja rehtori sanovat, että asiaan on puututtu, mutta lapsi kokee, että mikään ei ole muuttunut, lapsen kokemusta on kuultava.

Mutta mistä vanhempi voi tietää, kiusataanko lasta koulussa? Pajamäen mukaan lapsen tai nuoren käytös yleensä muuttuu kiusaamisen myötä.

– Jos lapsi muuttuu hiljaiseksi, ärtyisäksi tai vetäytyy jatkuvasti syrjään, eikä halua kertoa koulupäivistään tai kertomuksissa on toistuvasti aukkoja, on todennäköisesti, että kaikki ei ole kunnossa.

Lapsen kanssa kannattaa myös olla sitkeä:

– Lapsi voi salata kiusaamisen hyvinkin pitkään. Siksi ensimmäistä ja toista ”mulla on kaikki hyvin” -lausuntoa voi hyvinkin seurata se kolmas, jossa lapsi myöntää, että kaikki ei olekaan hyvin.

Lapsi tietää itse parhaiten, onko mikään muuttunut.”

Sitkeyttä tarvitaan myös siksi, että kiusaaminen ei aina ole fyysistä – vaikka sen aiheuttamat vammat ovat yhtä vakavia.

– Esimerkiksi vuosia jatkuva sulkeminen pois luokkayhteisöstä ja täydellinen sivuuttaminen voivat satuttaa lasta aivan yhtä paljon, Pajamäki muistuttaa.

– Tämä näkyy myös soittajissa. Moni nuori aikuinen, jota on kiusattu kenties koko peruskoulun ajan, kokee, että kiusaamisesta on jäänyt sosiaalisia pelkoja ja epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan. Nämä tunteet nousevat pintaan vielä vuosienkin päästä, jos kiusaamiseen ei ole koskaan puututtu.

Mutta entäs jos oma lapsi onkin se, joka kiusaa?

Kysymys on Pajamäen mukaan hyvä.

– Yleinen käsityshän on, että lapsi, jolla on kotona kaikki hyvin, ei kiusaa toista.

–  Silti tällainenkin lapsi voi olla mukana kiusaamistilanteissa varsinkin silloin, jos kiusaamiseen osallistuu koko ryhmä, ei vain yksi tai kaksi oppilasta.

– Tähän käytökseen vanhemmat voivat puuttua puhumalla lapsen kanssa siitä, miltä kiusatusta tuntuu ja millaisia seurauksia kiusaamisesta on. Lapsi ei tätä välttämättä ole ajatellut.

Entä jos oma lapseni kiusaakin muita?”

Osa kiusaajista sen sijaan purkaa kiusaamisella omaa pahaa oloaan.

Tällöin kiusaaminen voi saada jopa hyvin sadistisia piirteitä.

– Tällaisella lapsella on harvoin kaikki hyvin kotonakaan. Siksi ei voi olettaa, että vain vanhemmat ratkaisevat asiat. Avuksi tarvitaan ammattilaisia ja tiivistä yhteistyötä koulun kanssa, Pajamäki sanoo.

On myös hyvä muistaa, että kiusatuksi eivät välttämättä joudu vain tietyntyyppiset lapset.

– Lasta voidaan kiusata, vaikka hän olisikin sosiaalisista taidoiltaan taitava. Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Jos ryhmä koulussa on turvaton, ei kukaan ole turvassa.

Onko sinulla kokemuksia koulukiusaamisesta? Miten tilanne ratkesi? Kerro aiheesta tässä.

Lasten ja nuorten puhelin ja netti

MLL:n Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111.

Numeroon voi soittaa maksutta koko maassa joka päivä.

Normaalit päivystysajat ovat maanantaista perjantaihin kello 14–20 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin kello 17–20.

Kesällä eli 18.8. saakka puhelin päivystää joka päivä kello 14–17.

Puhelimeen vastaavat aikuiset päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia.

Päivystäjiin voi ottaa yhteyttä myös verkossa www.lastenjanuortennetti.net

Apua ja neuvoja vanhemmille

MLL:n vanhempainnetti auttaa ja neuvoo verkossa maksutta vanhempia myös koulukiusaamisen käsittelyssä.

Palvelun osoite on www.mll.fi/vanhempainnetti

Kommentit

Suomessa on menty toiseen äärilaitaan rasisminvastaisessa työssä! Maahanmuuttajat ja muut erityisryhmät saavat mellastaa ja puuttua suomalaisessa yhteiskunnassa aivan hulvattomasti. Pian varmaan kielletään Maammelaulun laulaminenkin!

Hyvinkääläinen isomummi

Opettajat ainakin Hyökkälässä ovat täysin silmät kiinni koulukiusaamisen suhteen. Eivät vaivaannu asiaan. Tunneilla sallitaan tölviminen, eristäminen ja jopa fyysinen väkivalta. Välitunneilla on yleensä oma kahvikuppi tärkeämpi kuin se, mitä tenavat touhuavat porukassa.

Opettajat, pelkkä Kivakoulu-tunti silloin tällöin ei riitä. Opetelkaa ryhmäyttämään lapsia. Opetelkaa puuttumaan kiusaamiseen. Opetelkaa antamaan kiusaajille rangaistus.

Vanhempien on vaikeaa puuttua koulupäivien toimiin, koska emme ole paikalla. "Kotona keskustelu" ei auta, vaikka kuinka tsempataan. Lisäksi kiusaajien kotonakin saattaa olla mitä vaan, josta eivät tiedä muut kuin opettajat. Miten siis voisimme puuttua? Ja ei olla taidettu vieläkään 2010-luvun Suomessa päästä "parempien perheiden suojasta". Vanhempainyhdistysaktiivin lapset voivat kuristaa ja potkia välitunneilla mielin määrin.

alakouluikäisen äiti

Meidän aikuisten pitäisi näyttää mallia ja hyvää esimerkkiä mutta kun työelämässäkin on koko ajan kauhea kilpailu; toisia haukutaan seläntakana ja kehutaan itseään sen kun keritään. Tästähän ne lapset saavat jo heti pienenä mallin. Pahimpia ovat ne, jotka kyynärpäät irvissiä koittavat päteä joka asiassa; puuttuvat toisten töihin ja tekemisiin ja valittavat, että kun on NIIN kiire, kun koko ajan pitää olla sättimässä muita ja omat hommat jää tekemäti. Nämä sitten ainakin luulevat, että pääsevät johtajiksi, jos yrityksen johto ei näe tällaisten omaan napaan tuijottajien lävitse, että ajavat vain omaa eikä yrityksen etua.

Töissäkin kiusataan

Aivan uskomatonta, miten tähänkin voidaan vetää maahanmuutto"keskustelu" mukaan. Törkeää kiusaamisen uhrien kokemusten vähättelyä yrittää keppihevostella meidän kokemuksillamme poliittisten, umpirasististen päämääriesi saavuttamiseksi.
Minua kiusattiin lukiossa vuoden ajan. Sairastuin anoreksiaan, josta aloin toipumaan vasta käytyäni pohjalla - jouduttuani hoitoon suljetulle osastolle. Itseluottamukseni ja omanarvontuntoni eivät ole vieläkään palautuneet ennalleen. Toipuminen on pitkä prosessi, mutta kaiken sen vaivan arvoinen.
Kiusaajani olivat kaikki suomalaisia, vaikka eihän sillä oikeasti ole väliä - yhtä kammottava ja arpeuttava kokemus on, oli kiusaaja kuka tahansa. Missä te "isänmaan puolustajat" silloin olitte?

aine

@hyvinkääläinen isomummi:

miten maahanmuutto tähän liittyy?

miten maamme-laulun (huom. oikeinkirjoitus) laulaminen vähentää koulukiusaamista?

herää_tähän_päivään

Minut on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Varttuessani olen tullut siihen tulokseen, että kunnioitus ei tule automaattisesti iän myötä vaan se ansaitaan omalla käytöksellä.

Hyvinkääläinen isomummi ei saa minulta kunnioitusta vaan haistattelua ja kunnolla.

Suomalainen mies 49v.

Maamme laulun voisi aivan hyvin vaihtaa Finlandiaksi . On Sibeliuksen säveltämä ja aivan ihana. Sitä paitsi virolaisilla on sama sävel. vai yhdistetäänkö saman tien Suomi ja Viro? Mitäs ne erityisryhmät oikein ovat mummeli?

Kyselee toinen mummeli

Virolaiset itsenäistyessään kopsasivat meidän maamme-laulun ja se ei ole mielestäni kiva.
Ovathan virolaiset laulukansaa olisi luullut heidän löytävän oman sävelmänsä kansallislaulukseen.
Saman on tehnyt yksi afrikkalainen maa (en nyt muista mikä), joka on ottanut kansallislaulukseen Jean Sibeliuksen säveltämän Finlandia-hymnin.

YKS

Maammelaulua ei ole tarpeen kielletään, mutta uskonnolliset tilaisuudet ja juhlat sensijaan tulisi kieltää kouluissa, koska niihin eivät voi kaikki osallistua. Jokainen vanhempi voi viedä lapsensa kirkkoon jos haluaa ja katsoo tarpeelliseksi.

Lapsia ei tarvitse koulussa ryhmitellä vanhempien valitseman uskonnon perusteella enää tänä päivänä. Ei kenenkään työpaikallakaan ryhmitellä ihmisiä uskonnon perusteella.

suomalainen kirkkoon kuulumaton äiti

Asumme Suomessa ja olemme suomalaisia ja suurin osa meistä haluaa säilyttääkin suomalaisuuden.
Tutustumalla muiden maiden, kuten esimerkiksi Iranin, tapaan käsitellä ulkomaalaisia, huomaat, että paapomme aivan liikaa maahanmuuttaneita, ei useinkaan pakosta tänne tulleita, vaan elintason perään muuttaneita.
Suomessa eletään suomalaisina ja muut sopeutuvat. Niin se on ollut esimerkiksi Ruotsissa, jossa olen asunut ja tehnyt töitä ja opetellut ruotsinkielen ja kulttuurin. Elämä on sopeutumista.

Hyvinkääläinen isomummi

Koulukiusamisen lisäksi nykyisin mummot ja papat huutelevat lapsille hävyttömyyksiä. Oletko sinä yksi heistä?

Ei suomalinen kultturi mitenkään "parempi" ole kuin muutkaan. Jurottavia juntteja ainakin täällä Suomessa riittää. Minä en edes suomalaisena halua sopeutua tiettyihin (lähinnä uskonnollisiin) suomalaisen kultuurin piirteisiin.

suomalainen kirkkoon kuulumaton äiti

Jos et halua spoeutua suomalaiseen yhteiskuntaa, niin et menesty Suomessa, etkä menesty missään muussakaan maassa jollet sopeudu maan tapoihin.
Vankilat ovat täynnä näitä ihmisiä jotka eivät sopeudu maan tapoihin ja koulukiusaajakin usein aikuistuttuaan päätyy kaltereiden taakse.
Että sellaista on jos ei yhteiskuntaan sopeudu.

kaikkea sitä on

Mikähän siinä oikein on, kun niin suuri osa suomalaisista ei sopeudu suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka on koko ikänsä saanut siihen perehdytystä? Sekä vanhempiensa, että koululaitoksen perehdytystä on tullut 24/7 tahdilla. Ja silti näitä kiusaajia ja muita on vaan koko ajan. Ja ollut aina suomalaisessa yhteiskunnassa.
Minusta tätä on syytä ihmetellä ensisijaisesti

Minusta nyt ei ihan hirveästi kannata mekastaa siitä, että osa vähän aikaa Suomessa olleena ja kieltä osaamattomana eivät heti sopeudu kaikkiin suomalaisuuden outoihin kiemuroihin. Saati sitä päivitellä.

mikähän se sopisi isomummille

Vaikea se on sopeutua kun vastassa on jurottavia naama väärin päin olevia ukkoja ja akkoja, joille ei kelpaa mikään eikä kukaan.

niin kaikkea sitä on

Kyllä mummoilla ja papoilla on oikeus huudella huonosti kasvatetuille kakaroille takaisin, jos heille huudetaan törkeyksiä. Kyllä jää pennuilla suu auki, kun aikuinen sanoo samalla mitalla takas. Eli näin hän saa itse kokea, että miltä tuntuu julkinen haukkuminen. Turha itkeä äidille, että mummo/pappa oli ilkeä, jos itse aloittaa. Pitäkää puolenne mummot ja papat :-)

Hyvä mummot ja papat

Jaa jaa, mutta kenellekkäs sitten itket ,kun mummot ja papat karjuu lapselle pää punaisena ja lapsi onkin kiltti ja arka? Me asuimme taloyhtiössä ,jossa lapset ajettiin autotielle leikkimään ,kun aikuiset eivät kestäneet metelöintiä Osa lapsista nyt vaan sattuu olemaan myös normaaleja ja hyvätapaisia. Vai onko niin , että kaikki ovat huonotapaisia kakaroita? Sittenhän sinä ja minäkin olemme olleet niitä huonotapaisia kakaroita ja nyt sitten huonotapaisia aikuisia,vai???

Hä hä hä häh....

Aika ristiriitaista isomummilta..

Ensin haluaa säilyttää suomalaisuuden ja sitten jo toisessa lauseessa ihailee Iranin tapaa käsitellä ulkomaalaisia ja säilyttää isomummin tapaan oman maansa tavat. Tätäkö isomummi tosiaan haluaa Suomeenkin?
Ja lopuksi sitten vielä muistelee ihannoiden Ruotsin tilannetta joskus muinaisaikoina , 60 - 70 luvulla? Unohtaa tietysti kokonaan kaiken ikävän sielläkin...

mikähän se sopisi isomummille

Onkohan tullut mieleesi vilkaista kalenteria. Nykyiset lomakaudet (pl. kesäloma) määräytyvät pitkälti kristillisten juhlien perusteella. Aikaisemmin nämä juhlat ovat olleet toki pakanallisia. Pitäisikö koulujen lomat siis pitää jokaiselle uskontokunnalle erikseen tai mahdollisesti pyhittää lomailut vain ja ainoastaan kesään, jos siihenkään? Itse en myöskään kuulu kirkkoon enkä ole uskossa mutta en ole kovin haittaavana tekijänä pitänyt sitä, että tässä maassa käytetty kalenteri on laadittu kristilliselle pohjalle. Koulun joulukirkot ja pääsiäiskirkot eivät ole olleet kirkkoon kuulumattomille lapsille mitenkään pakollista menoa, kuten ei myöskään uskontotunnit. Joulu- ja kevätjuhliinkaan ei ole ollut pakollista osallistua, saa sen todistuksen hakea koululta myöhemminkin ja lähettävät sen vaikka postissa, jos niin sovitaan.

Kirkoton ja lapseton

Sama juttu kävi minulla ala-asteella. Kun opettajalle kävi ilmi, että minua kiusattiin, sain todistukseen käytöksen alennuksen ja kotona sain siitä hyvästä selkäsaunan remmillä. Näin toimittiin 1970-luvulla. Hyvä, että asiaan suhtaudutaan nykyään hieman eri tavalla.

Paha mieli vieläkin

Pahinta omalla kohdallani oli ehkä se, kun vihdoin uskalsin ala-asteella kertoa opettajalle, että minua kiusattiin niin sain siitä "kiitoksena" alentuneet arvosanat todistukseen. Opettaja oli nuori ja vasta-aloittanut, joten ei ehkä uskaltanut alkaa toimenpiteisiin jotta kiusaaminen olisi saatu loppumaan.
Kiusaamista kestikin sitten koko peruskoulun ajan ja kyllähän se jäljet jätti, joista on vielä aikuisenakin saanut kärsiä.

koulukiusattu

Sama juttu kävi minulla ala-asteella. Kun opettajalle kävi ilmi, että minua kiusattiin, sain todistukseen käytöksen alennuksen ja kotona sain siitä hyvästä selkäsaunan remmillä. Näin toimittiin 1970-luvulla. Hyvä, että asiaan suhtaudutaan nykyään hieman eri tavalla.

Paha mieli vieläkin

Kun mun poika kertoi että häntä oli kiusattu koulussa, otin poikani siltä istumalta mukaan, marssin suoraan koulun rehtorin huoneeseen ja sanoin että jos ei koulu viikon sisään tee asialle jotain konkreettista, niin minä teen. Kyseessä oli maahanmuuttaja, kuinka yllättävää! Kiusaaja joutui perheineen koululle puhutteluun ja kiusaaminen loppui siihen. Tiedän että lapseni tietävät että niiden äiti tekee mitä tahansa niiden eteen ja lapset myös uskaltavat kertoa minulle kaiken, myös omat toilailunsa tosin hieman pää painuksissa. Mutta pääpointti on se että kukaan, ei kukaan kiusaa mun lapsia. Piste.

Leijonaäiti

Leijonaäiti puhut asiaa. Mä olen tehnyt selväksi samalla lailla ja puutun epäkohtiin välittömästi. Myös ,jos toisen lasta kiusataan . Oma lapseni uskaltaa kertoa omat toilailunsa,koska tietää , että äiti kuuntelee ja pyrkii toimimaan oikeudenmukaisesti. Kukaan ei kiusaa mun lastani ,jos kiusaa joutuu tekemisiin mun kanssani.

Stidi62/susiäiti.

Itse olin lapsena koulukiusattu ja mut jätettiin aina ulos leikestä ja valittiin aina viimeisenä liikkatunnilla joukkueeseen, haukuttiin jne.
Tästä syystä minulla kiehahtaa samantien kun kuulen sanan kiusaaminen.
Nyt kun oma tyttöni odotti innoissaan koulun alkua (ekaluokkalainen) niin edellisenä päivänä ovikello soi ja kun tyttö meni avaamaan oven niin siellä ei ollut ketään. Ovimatolla oli lappu jossa luki "tyhmä paska kakapää". Äitini oli hoitamassa tyttöäni kun itse olin päivän töissä. Kotiin kun tulin niin kuulin asiasta ja tyttöni näytti lapun minulle. Nappasin lapun mukaani, laitoin kengät jalkaan ja lähdin kiertämään pihan lapsien koteja ja kyselemään tiesikö kukaan lapusta. Samana päivänä oli kaksi tyttöni eskari ryhmässä ollutta tyttöä lällättänyt tyttöni kaverille. Soitin epäilyistäni näiden tyttöjen tekosista ja epäilystäni lapun jättämisestä. Toinen äiti sanoi, että se voi olla mahdollista ja keskusteli tyttönsä kanssa joka myönsi samantien. Toisen äiti kuunteli mitä kerroin ja sanoi selvittävänsä asian. Puhelun jälkeen alkoi sataa viestejä joissa äiti haukkui minua ja epäilyjäni ja toisti ettei hänen lapsensa ole mitään tehnyt. Hänen tyttönsä ei kuulemma kykene ilmaisemaan itseään sanoin.. Hyvin se puhuminen onnistui kun he tulivat anteeksi pyytämään tämän toisen tytön äidin käskystä. Toinen äiti jatkoi syyttelyä ja alkoi syyttämään minun tyttöäni siitä, että hän olisi toistuvasti eskarissa ollessaan lyönyt hänen tyttöään ja että eskarin opet tästä olivat tietoisia. No minä kun yritin hänelle soittaa ja selvittää asiaa niin hän totesi ettei jaksa ruveta riitelemään. Itse olisin halunnut selvittää asian ja jos tyttäreni olisi niin tehnyt mistä häntä syytettiin niin olisi pitänyt pyytää anteeksi. Tämä toinen äiti vaan jatkoi haukkumista viesteillä eikä vastannut puheluihin eikä soittanut takaisin. Ihmettelin, että miksei kukaan ollut eskarista minulle ilmoittanut lyömisestä joten soitin eskariin ja kysyin asiasta. Hassua ettei siellä tiedetty mistään lyömisestä tai tämän kyseisen äidin pyynnöstä pitää minun tyttöni poissa hänen tyttönsä luota. Miten tässä kohtaa pitäisi toimia vai pitääkö tämä jättää tähän??

Toinen leijonaäiti

Onhan se surkea tapa opettaa ja kasvattaa lasta sanomalla että älä välitä, sillä viisiin saattaa saada aikaan välinpitämättömiä ja itsekeskeisiä ihmisiä. Joskus luin jostain hyvän esimerkin siitä miten jonkun lapsen äiti oli osannut opastaa siinä miten suhtautua ja kohdata kiusaaminen - hän oli kysellyt keitä kiusaajat ovat ja kun ilmeni keitä, löytyi aikuisen erilaisen näkökulman kautta myös syy siihen miksi nämä käyttäytyivät niin moukkamaisesti. Samalla lapsi oivalsi että henkinen tai ruumiillinen väkivalta ei ole viesti korkeasta sivistystasosta tai kehittyneisyydestä vaan päinvastoin, jolloin on hiukan helpompi käsitellä sitä ongelmaa, kestää se jos on pakko ja saada ehkä myös henkinen yliote niistä kiusaajista joka tietysti useimmiten lopettaa sen kiusaamisenkin. Kiusaaja kunnioittaa ensi sijassa röyhkeyttä ja voimaa mutta kyllä myös älyä ja ennakointia. Kiusaajien kodeissa on useimmiten primitiiviset käytännöt joten siinä asiassa he ovat ammattilaisia - esim. lyöminen on heille merkityksetöntä jos heitä on kotona lyöty jatkuvasti. Siksi on jossain määrin hyvä (ehkä) jos osaa itsekin lyödä ja tarttua mutta varsinkin väistää... Tulee kuitenkin mieleen että kunniantunto on primitiiviporukalla usein ylikorostunut joten kannattaa miettiä miten välttää kostonkierre jos katsoo parhaaksi pistää pataan kiusaajiaan. Ylimielisyyteen ei kannata sortua, kyllä primitiiviporukkakin osaa sen konstin että etsivät parhaan mahdollisen riitapukarin näyttääkseen taivaan merkit jos erehtyy liiaksi heidän keinoihinsa (tosin onhan niinkin että primitiivisiltä puuttuu se sinnikkyys ja oppimisen kulttuuri joka taas on kehittyneillä parempi ja tasaa puntteja). Pahintahan on vain alistua kiusaamisen kulttuuriin ja omaksua se jopa itse, kierrättää sitä. Siksi varten vanhempien täytyy tietää mitä on meneillään koulussa ja vapaa-aikana. Ei se ole sen vuoksi että urkittaisiin vaan että voi tarjota jotain joka on hyödyksi. Lapsi ei ole vielä aikuinen ja kokemuksistakin voi oppia vain jälkeenpäin että aikuisia tarvitaan edelleen.

ring III outside

Meiltä löytyy kiusaamisesta kokemusta monessa polvessa. Pahimmat jäljet ovat jääneet 50-luvun alussa syntyneeseen äitiini jota kiusattiin koulussa silmälasien takia. Äiti päätyi naimisiin, sai kaksi lasta, erosi, jäi yksinhuoltajaksi ja on yksin nyt kun me lapset olemme perustaneet omat perheemme. Äiti on perusluonteeltaan pelokas, arka ja pitää sosiaalisia kontakteja edelleen haasteellisina. Myös pikkuveljeäni kiusattiin koulussa 80-luvulla. Hän sai osansa ylipainon ja aran luonteensa vuoksi. Pikkuveljeni tosin käänsi kiusaamisen voitokseen nostamalla peruskoulun päätteeksi vyötärömassan lihaksiksi harteilleen ja muuttumalla fyysisesti vahvemmaksi kuin kiusaajansa. Tähän liittyy mielestäni loistava episodi ammattikoulun pihalta, jossa vanha kiusaaja tuli pyörätelineillä kysymään vejeltäni "mennäänkö samaa matkaa kotiin" johon velipoika vastasi, että "homma on nyt niin, että minä lähden tuohon suuntaan ja sinä tismalleen toiseen suuntaan". Niin viisas mies kiusatusta kasvoi, ja sama linja pitöö edelleen. Itse olen säästynyt, ehkä pelleroolin ansiosta ja nyt toivon sormet ristissä, että omat poikani voisivat kulkea kultaista keskiväylää peruskoulunsa läpi. Koti voi vaikuttaa, mutta koulu ei voi paeta vastuuta sekään. Koko kylä kasvattaa.

Perheenäiti

Itse olin koulukiusattu koulun vaihdoksen jälkeen 3. luokasta eteenpäin ja se loppui vasta kun mäiskin yhtä niistä kiusaajista oikein kunnolla turpaan. Juu, sitten istuttiin ne jälki-istunnot ja puhuteltiin vanhempia jne, mutta eipä enää minua ainakaan kiusattu, ei tuossa koulussa eikä yhdessäkään sen jälkeenkään.

Eli ihan omasta kokemuksesta, syvällä rintaäänellä: ANNA KAKSIN VERROIN TAKAISIN niin loppuu se kiusaaminen !!!

Eräs useita vuosia koulukiusattu

Itsellä ei toiminut tuo pataan vetäminen 2000-luvun alun Korson seudulla vaan ruokki kiusaajia yhä enemmän ja enemmän. Vanhemmillekkin pariin kertaan kerroin, siitä seurasi puhuttelua koulussa luokalle, jonka jälkeen se päivä ilkuttiin asiasta. Seuraavana päivänä palattiin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, eli lähes jokapäiväistä verbaalista sekä fyysistä kiusaamista. Tätä jatkui peruskoulu noin 4-9 lk.

Arr

Kumpa kaikki vanhemmat tekisi samoin kuin nimimerk,,"Leijonaäiti" uskoisi heti lapsen kertomukseen eikä vähättelisi sillä tuskin lapsi mistään pienestä kiusaamisesta välittää vaan varmaankin miettinyt sitä kertoisikohan kotona tai opettajalle asiasta.Välitunnillakin valvojan pitäisi tarkemmin puuttua esim.poikien tappelunujakkaan jos yhden kaverin kimpussa monta, kaikki vuorotellen yhtä vastaan, valvova opettaja aika lähellä eikä puutu asiaan milläänlailla???

mummo

Nykypäivänä ei ole mitään syytä miksi kiusaamiseen ei voitaisi puuttua entistä paremmin. Fakta on että ulkomaalaistaustaiset tappelevat ja kiusaavat paljon, mutta mukana on myös täysin suomalaisia. Rasismin pelon varjolla ei kuitenkaan saa olla puuttumatta maahanmuuttajalasten häiriköintiin, ei se muuten lopu koskaan. James Belushin elokuvassa "The Principal" nähdään kärjistetysti mitä koulunkäynti pahimmillaan on kun kiusaamiseen ei puututa. Siihen mennään meilläkin jos ei puututa tiukalla kädellä kiusaamiseen ja väkivaltaan. Koulu on lasten työpaikka ja jos koulunkäynti on turvatonta, on lapsen parempi jäädä kotiin kuin traumoja saamaan. Kiusaaminen on aina väkivaltaa ja siitä pitää rangaista kiusaajaa vaikka erottamalla koulusta tai nuorisovankilalla.

Pelleilyyn kyllästynyt

Kyllä meidän tytön kiusaaja on ihan suomalainen tyttö. Kiusaaminen on aina kiusaamista oli ihonväri ta sukupuoli kiusaajalla tai kiusatulla mikä tahansa.

eräs äiti

Luepa sinäkin tekstisi uudelleen.
Kirjoitit "Fakta on että ulkomaalaistaustaiset tappelevat ja kiusaavat paljon, mutta mukana on myös täysin suomalaisia. Rasismin pelon varjolla ei kuitenkaan saa olla puuttumatta maahanmuuttajalasten häiriköintiin, ei se muuten lopu koskaan."

Määrittele ensinnäkin käyttämäsi termi ulkomaalaistaustainen, maahanmuuttaja ja suomalainen. Käytät termejä sujuvasti ajattelematta niiden tarkoitusta.

Fakta on että harva lapsi on oikeasti maahanmuuttaja, vaikka hänen vanhempansa tai toinen vanhempi on. Toisen polven maahanmuuttaja lapsia on sitäkin enemmän joko niin että molemmat vanhemmat ovat maahanmuuttajia tai vain toinen vanhempi. Entä kuuluvatko adoptoidut lapset maahanmuuttajiin?

Missä menee ulkomaalaistaustausuuden raja? Vanhemmissa , isovanhemmissa vai missä?
Suomen kansalaisia on moni ulkomaalaistaustaisista lapsista ja toisen polven maahanmuuttajista, ja adoptoidut lapset. Moni on saanut suomalaisen kasvatukset. Eli mitä nyt tuolla kirjoituksella oikeasti tarkoitat?

termit hukassa

Kylläiseltä pelleilijältä kaksi (2) kirjoitusta, joissa hän ei - yllätys yllätys - piehtaroikaan maahanmuuttajien tekemissä raiskauksissa? Mistäs tuulee nyt?

Maamme kouluissa on aina kiusattu ja tultu kiusatuiksi, vaikka rajat olivat kiinni ja ensimmäinen mustaihoinen ilmaantui maisemaan Helsingin olympiakisoihin. Edelleen maamme kouluissa on kantasuomalaisia ehdoton valtaosa. On kouluja, joissa ei ole ensimmäistäkään maahanmuuttajataustaista. Ehdoton enemmistö kiusaajista on supisuomalaisia kuten myös kiusatuista. Ehdoton enemmistö jengiläisiä on supisuomalaisia ja niin myös vankiloissa istuvista.

Vaikka kylläinen pelleilijä ja se mummoikäinen jostain huitsin nevadasta miten yrittäisivät vääntää tätä maahanmuutokysymykseksi niin ei väänny. Maahanmuuttajalapset ja nuoret kokevat syrjintää ja kiusaamista tilastollisesti useammin kuin kantasuomalaisten lapset ja nuoret. Ja sen kiusaamisen ja syrjimisen he ovat oppineet kodeissaan vanhemmiltaan.

asiaihminen

No julkkiskset nyt puhuu mitä sylki suuhun tuo ja aina siitä mikä on muotia.
Julkkiksen päämärähän on vain, että on tapetilla ja puhutaan, saavat näin julkisuutta, pääasia, että puhutaan, vaikka puheet ja teot eivät koskaan kohtaisi toisiaan heidän elämässään.

kaikkea sitä on

Ei tarvi olla julkkis, että "leuhkii" olleensa koulukiusattu. Miksi siitä ei saisi puhua? Miksi se on heti mielestäsi leuhkimista? Moni asia olisi vieläkin tabu, jollei niistä olisi alettu puhua ja vielä on paljon puhuttavaa.

puhutaan vaientajat hiljaiseksi

Miksi tästä(kin) pitää vetää joku ihmeen rasisti keskustelu?? Eikö ole ihan järkevää, että maassa maan tavalla. Ei suomalainenkaan kovin pitkälle pötki musmilimaissa jos alkaa vaatimaan saamaa kuin kotimaassa, siellä et paikallisessa koulussa omia perinteitä julki tuo liiemmin.
E-suomessa on joissain kouluissa jo ongelma maahanmuuttajien vaatimukset siitä, mitä he sietävät suomalaisessa kulttuurissa ja mitä ei. Ja sen mukaan kiltit suomalaiset menee.
Se jos mikä on rasismia omaa kulttuuriamme ja suomalaisia kohtaan. Miksi täällä ei päde maassa maan tavalla sanonta?
Koulukiusaus on ongelma, joka on niin meillä suomalaisilla, suomenkansalaisilla, pakolaisilla ja monilla muilla kansanryhmillä ympäri maailmaa suuri ongelma.
Ongelmaa ei hoida yksin koulu vaan koti ja kasvatus (sieltä ihan pienestä) on aikamoinen malli lapsen elämälle.
Radikaalit toimenpiteet kiusaajille ja opetetaan niille kullanmuruille se syy ja seuraus eikös vaan, jokaiselle teolla on merkitys ja jokaisesta teosta on vastuussa yksilö joka sen tekee, turha syyttää yhteiskuntaa tai muita, viimekädessä ihminen on itse se, joka valitsee omat tekonsa, voi kun kaikki käsittäisivät myös sen, että joutuvat myös itse vastuuseen teoistaan.

Timantti

Kiusaamisessa on ensisijainen vastuu kiusaajan vanhemmilla. On älytöntä että aukot kasvatuksessa siirretään koulun vastuulle ja kiusatut saavat poimia hedelmät.
Ei. Minulla ei ole tähän ratkaisua. Kellään ei ole. On väärin, että kaikilla on yhtäläinen oikeus lisääntyä.

Make H

Aika outoa!! Muistan aamulla lukeneeni, että ulkomaalaistaustainen olisi kiusannut kehitysvammaista nuorta lasta ja se juttu on poistettu tältä palstalta. Onko todella menty Suomessa siihen tilanteeseen, jos rasistisena puolena on ulkomaalainen niin kaikki teot on hyväksyttäviä. Voisiko Tampereelainen kertoa miksi juttu on poistettu, vai ovatko viranomaiset vaatineet sen pois!!!

miksipoistettu

Oma kohtaista kokemusta mulla ainakin on kiusaamisesta. Oon nyt alottamassa lukioa ja minua on kiusattu jo hoidosta asti. Olin silloin viis vuotta vanha ja nyt täyttelen piakkoin 16. Kiusaaminen näkyy monestikkin mun joka päiväsessä elämisessä. Millon pelkään mennä yksin kauppaan ja milloin alkaa ahistamaan jos nään jonkun kiusaajista. Kiusaamiseen ei puututtu ollenkaan ala-asteella vaikka kerroin terveydenhoitajallekkin tuosta. Yläasteella menin terveydenhoitajan luokse kertomaan ja tuo heti nappasi kiusaajat puhutteluun ja selvittelythän siitä tuli. Vähäksi aikaahan se hieman helpotti mutta samat ihmiset aloittivat sitten sen vielä pahemmin taas. Enään en oo jaksanu alkaa mitään kertomaan vaan oon antanu niiden omassa arvossa elää. Onneksi osa noista muuttaa nyt opiskeluiden perässä muualle niin ei tarvitse niiden naamoja katsella ja pelätä niitä. Pahimmillaan nuo kiusaajat on sanonu että mulla pitäis itteni tappaa. Onhan toki nekin yrittänyt minun päältä ajaa mopoilla mutta että oma kätisesti pitäis tappaa, oli kyllä aika kamalaa silloin. Mun mielestä kouluissa pitäis puuttua enemmän kiusaamiseen.

minä vain

Sinun ei tarvitse hyväksyä kiusaamista. Tärkeintä on että puhut asioista aikuisten ja muiden kanssa jotka tukevat sinua. Mene vaikka koulun rehtorin juttusille joka päivä kunnes asioihin tulee tolkkua. Poliisillekin voi soittaaa numeroon 112 jos yrittävät ajaa päälle eikä poliisille soittamista tarvitse pelätä. Kiusaamista ei tarvitse sietää yhtään. Kiusaajat ovat aina mieleltään sairaita, eivät kiusatut.

Pelleilyyn kyllästynyt

ongelmahan tässä se on että rehtorikaan ei asialle mitään pysty tekemään. tässä alkuvuodestakin minusta pitkin koulun seiniä kirjoteltiin kaikkea ilkeää ja tiesin ketkä niitä oli kirjotellu (tunnistin käsialasta sekä asia oli sellainen että tuosta tiesivät ainoastaan ne henkilöt) , rehtori puhutteli niitä mutta nuopa sanoivat vain '' mutta eihän me kirjoitella mitään ''. rehtorin mukaan asialle ei voitu tuon jälkeen enään tehdä mitään.

minä vain

Rehtori voi sanoa ettei voida tehdä mitään, mutta sehän ei pidä paikkansa. Jos niin sanoo, kannattaa ottaa yhteyttä vaikka Mannerheimin Lastensuojeluliittoon.

http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/

Nykyään apua on saatavilla varsin helposti, eikä yhteydenottoja tarvitse hävetä lainkaan. Jos jonkun pitää hävetä, niin kiusaajien ja muiden välinpitämättömien ihmisten.

Pelleilyyn kyllästynyt

Jos reksi ei tee mitään, niin sitten vanhemmat reksiä kiusaamaan, kyllä se siitä silloin lähtee!! Ja jos reksi käy vieraissa, niin ilmoitus muijalle kotiin.

Reksi kuriin

Tiedätkö, että kiusaajillasi on itsellä ongelma. Heitä ärsyttää ,kun olet selvästi heitä vahvempi ainakin henkisiltä kyvyiltäsi. Tuollainen asenne kiusaajilta osoittaa ,että jos eivät ymmärrä muuttaa suuntaa joutuvat luultavasti melko pian suuriin vaikeuksiin,josta paluu normaaliin elämään voi olla vaikeaa... (huumeet, väkivalta,rikollisuus ,mt-ongelmat ,vankila...)Sinulla on vielä elämä edessäsi ja arvomaailmasi vaikuttaa olevan hyvällä mallilla. Opiskele ja menesty äläkä kuuntele tyhmien puheita,jotka loppupeleissä ovat vain hiillosten rätinää. Valitse ystäväsi tarkoin ja ole niiden seurassa ,joiden kanssa on hyvä olla niin uskoisin , että päivä paistaa sinulle kirkkaammin kuin kiusaajille,jotka ovat joustamattomia hapannaamoja.

Stidi62/susiäiti.

meillä ei aikanaan koulun taholta saatu minkään valtakunnan apua kiusaamisen lopettamiseen. Todettiin vain ettei lapsi ole mitenkään ollut häiriöksi tms eikä kiusaamista ole kukaan havainnut. Pitkään jatkuneen kiusaamisen seurauksina ovat olleet nyt jo yli 10 vuotta jatkunut hoitamaton masennus, joka puolestaan aiheutti kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamisen. Koulukiusaaminen sen aloitti, ja tällä hetkellä lapseni on kotona, pystymättä tekemään juuri muuta kuin sulkeutumaan huoneeseensa. Koska on täysi-ikäinen, ei vieläkään ole apua saatavilla mistään.

vihainen äiti

Tärkein kysymys, mikä ei ehkä ole ajankohtainen... mutta mitä sinä teit lapsen äitinä kiusaamisen lopettamiseksi? Kokemuksestasi voi olla apua muille samassa tilanteessa oleville. Aina ei koulusta saa apua, silloin tulee kyseeseen kiusaajan vanhempien kanssa keskustelu, lastensuojelu ja poliisi.
Kai jokainen tietää, että vaikka kyseessä on lapsi, jokaisella heistä on lain mukaan myös oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen vaikka sen aiheuttaisi toinen lapsi.
Että ihan voi ottaa lain avuksi tässäkin asiassa.

Timantti

Entä kun kiusaaja tai yksi kiusaajista on opettaja ? Tämäkin on yllättävän yleistä.
Entä kun teet vanhempana kaiken mahdollisen, eikä mitään tapahdu ? Paitsi tietenkin kiusaaminen lisääntyy.
Rehtori kun ilmoittaa että, "ei meidän koulussa ole kiusaamista", vaikka puolet lapsista ilmoittaa kyselyssä, että on tullut kiusatuksi tai nähnyt kiusaamista, mitä sitten ?

Kiusattu on usein yksin. Kiusaajien on helppo sanoa "ei me mitään tehty", "toi alotti", ym. lauseita on kyllä kuultu. Miten kiusattu pärjää näitä väittetä vastaan yksin ? Eikä kukaan sivusta katsoja uskalla puuttua siinä pelossa, että joutuu itse kiusaajien kohteeksi. Sama tuntuu koskevan opettajia, pelko vanhempia ja asian hankaluutta kohtaan estää todellisen puuttumisen asiaan.
Kiusaamistilanteita on opettajien vaikea havaita, kun ympärillä on niitä "kivoja, helppoja, opettajaa palvovia oppilaita".
Tähän lääkkeeksi kouluun palkatut välituntivalvojat, määrä suhteutettuna oppilasmäärään.
Koulupoliisin vakituiset vierailut luokissa, kertomassa minkälaatuisesta rikoksesta on kyse.
Oikeat rangaistukset kiusaajille, mitä hyötyä on puhuttelusta tai jälki-istunnosta "rangaistuksena" ? Seurauksena usein vain lisääntynyt kiusaaminen.
Erottaminen koulusta määräajaksi, vierailut vankiloissa ja/tai mielisairaaloissa, voisivat toimia osana yhteiskuntamme eheyttämistä. Mutta kun todellisuus kielletään joka tasolla, on vaikea puuttua tähänkään ongelmaan.

Ongelma on syvä ja koko yhteiskuntaamme koskettava. Koulukiussajat eivät aikuisena "päädy vankilaan" vaan jatkavat kiusaamista työpaikoilla. Ja huutelevat kaduilla, niin ulkomaalaisille, kuin muillekin hiukan erilaisen ulkomuodon omaaville.
Kiusatun ei siis tarvitse olla ulkomaalainen,vammainen, lihava tai "rillipää", tai vain hivenen erilainen riittää paremman puutteessa.
Ja kiusaajia usein kohdellaan "normi kansalaisen/koululaisen" taholta sankarina, miksi, on vaikea ymmärtää.
Kiusaaajat eivät aina ole "alhaisen koulutustason" perheistä, vaan useim myös "paremmin toimeentulevista" perheistä.
Puheet kiusaavista ulkomaalaisista on myös asia johon on sanottava jotain.
Ulkomaalaiset joutuvat myös koulumaailmassa ennemminkin kiusatun, kuin kiusaajan asemaan. Tästä automaattisena seurauksena on että opitaan tekemään, "maassa maan tavalla" ja tottakai kiusaamisen kohteena on taas joku heikompi, heikommassa asemassa oleva raukka, yksinäinen, vammainen, kuka tahansa.

järki käteen

Sivut