Hän ei ymmärrä mitään rahasta, toinen on kielitaidoton ja kolmas vaihtaa vaimoaan liian usein. Tällaiset syytökset sinkoilevat ilmoille, kun Suomeen valitaan uutta arkkipiispaa.
”Peli on kovaa ja raadollista. Kilpailijoita haukutaan yllättävän paljon”, sanoo eräs länsisuomalainen maallikkojäsenenä arkkipiispan vaaliin osallistuva.
Suomeen valitaan helmikuun aikana järjestyksessään 54. arkkipiispa, kun viran nykyinen haltija Jukka Paarma jää eläkkeelle kesäkuun alussa. Luterilaisen kirkon hengellisen johtajan seuraajan valinnassa näyttää kaikki likaisetkin konstit olevan käytössä.
Varsinkin äänioikeutettujen maallikkojäsenten mielipiteeseen yritetään vaikuttaa. Ehdokkaiden takana olevat kannattajat järjestävät junttakokouksia, lähettävät sähköpostia ja soittavat puheluita, joissa mollataan rajuin sanakääntein kilpailevia ehdokkaita.
”Se on sivari. Se hyysää pakolaisia. Se on liian lipevä”, kommentit kulkevat suusta suuhun kirkon päämiehen valinnassa.
Kirkollisen johtajan valinta on uskottu noin 1 200 äänioikeutetulle, jotka edustavat kirkon työntekijöitä ja maallikkoja. Tyypillinen arkkipiispan valitsija on noin 50-60 -vuotias mies, joka on joko kirkon leivissä tai sitten tiiviisti mukana seurakunnan luottamustehtävissä.
Oman värinsä arkkipiispan vaaliin tuo kirkon eri lahkot ja kirjava suhtautuminen kirkkoväen tunteita nostaviin ristiriitoihin kuten esimerkiksi naispappeuteen tai homoliittojen siunaamiseen.
Mäkinen, Häkkinenja Rissanen kärjessä
Kaupunkilehti Turkulainen teki soittokierroksen muutamille arkkipiispan valitsijoille ja kyseli ennakkoasetelmia ennen 18.2. pidettävää valintakokousta.
Soittokierroksen perusteella seitsemästä ehdokkaasta eniten kannatusta näyttää olevan Kari Mäkisellä, Seppo Häkkisellä ja Seppo Rissasella.
Valitsijakunta voidaan karkeasti jakaa konservatiiveihin ja kirkon uudistamista toivoviin liberaaleihin. Vanhoillinen konservatiiviryhmä ajaa tehtävään lähinnä Mikkelin hiippakunnan piispaa Seppo Häkkistä. Hänen taakseen ovat ryhmittyneet myös monet Turku-vastaisen liikkeen kannattajat. Kriitikkojen mielestä Turulla on liikaa valtaa kirkkoasioissa.
Toisena vaihtoehtona vanhoillisille on Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen.
Kirkon uudistusmielisemmän porukan ykkösehdokas tuntuu ainakin Turun ja Porin seudulla olevan Turun piispa Kari Mäkinen. Myös Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissasella on oma vankka kannattajakuntansa.
On hyvin todennäköistä, että kukaan ehdokkaista ei saa ensimmäisellä kierroksella yli puolta äänistä. Sen jälkeen suoritetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneiden kesken.
Valintatilanne on kimurantti. Sen takia sekä konservatiivi- että liberaalijoukoissa pyritään keskittämään ääniä yhdelle ehdokkaalle, jotta pääsy toiselle kierrokselle varmistuisi.
Eräs valitsija sanoikin Turkulaiselle, että ”jos Mäkinen vain pääsee toiselle kierrokselle, niin uusi arkkipiispa on Mäkinen”.
Mäkisen kannattajien takataskussa on ”kauppatavarana” vapautuva Turun piispan virka. Se voi houkuttaa monia kirkon työntekijöitä siirtymään Mäkisen taakse.
Vaaliasetelmaa on moitittu siitä, että ehdolla ei ole yhtäkään naisehdokasta. Tähän ongelmaan Mäkisen kannattajat heittävät täkynsä. He tarjoavat Mäkisen vapautuvaa virkaa naiselle, josta leivottaisiin maan historian ensimmäinen naispiispa.
Taustalla vaikuttaamyös eduskuntavaalit
Toiset kehuvat ja toiset mollaavat Mäkistä. Piispan virassa vuodesta 2006 toiminutta Ulvilan entistä kirkkoherraa moititaan näkymättömyydestä. Jotkut vierastavat myös hänen sivari-taustaa ja jotkut porvaripiirit epäilevät häntä jonkin sortin vasemmistolaiseksi.
Savolaisen Seppo Häkkisen puutteeksi luetaan vähäinen kielitaito. Vanhoillisten piirien suosiman Miikka Ruokasen synniksi lasketaan liian monet avioliitot. Kolmas vaimo on taustaltaan nuori kiinalainen.
Rissasen tukijat nostavat esille hänen laajan kansainvälisen osaamisen. ”Arkkipiispa on tavallaan kirkon ulkoministeri, joten kielitaito ja kansainvälinen osaaminen korostuvat tehtävässä”, arvioi yksi vastaajista.
Jos mennään kysymään tavallisilta turkulaisilta, niin Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen olisi todennäköisesti tunnetuin piispaehdokas. Hänellä on kuitenkin melko vaatimaton kannatus valitsijoiden keskuudessa. Osa kiittää ja osa arvostelee häntä aktiivisesta toiminnasta pakolaisten puolesta.
Joidenkin mielestä Lehikoisen tähtäimessä ei olekaan kirkon ykkösposti vaan paikka eduskunnassa. Paimiossa kristillisdemokraattien valtuutettuna vaikuttava Lehikoinen saattaa olla Brysseliin siirtyneen Sari Essayahin jälkeen varteenotettava ehdokasnimi.
Monen valitsijan mielestä Suomen kirkon johtoon on valittava nyt ”sovitteleva uudistaja”, joka pystyy samalla olemaan tarpeeksi vetovoimainen mielipidejohtaja.
”Kirkko tarvitsee sovittelijaa, koska kirkon sisällä repivät erimielisyydet homoliitoista ja naispapeista”, kiteytti eräs vastaaja.
