Kuonot kohti Kuhankuonoa

Auto pysähtyy hiekkakentälle, joka on täynnä lätäköitä. Vettä lotisee harmaalta taivaalta. Mäyräkoira Ossi ei hievahdakaan autonpenkiltä. Se vain mulkaisee ja kertoo ilmeellään, että koiranilma ei sitä houkuttele. Monirotuinen Fanni hyppää kauniissa kaaressa lätäköiden sekaan. Se on nuori, utelias koira ja on jo saanut kiinni houkuttelevista hajuista.

Hihna suorana Fanni alkaa vetää kohti Kuhankuonon Luontotuvan pihaa. Katoksen alla paistetaan makkaraa. Kaatosade on ajanut karpalonpoimijat pitämään taukoa.

Fanni ja Ossi joutuvat pettymään, sillä ne ohjataan tiukasti kohti luontoreittiä, eihän tässä nyt ensimmäisenä syömään ruveta. Tarkoituksena on kiertää muutaman kilometrin reitti keidassuon läpi Savojärvelle ja takaisin.

Maisema on märkääkin märempi. Mäyräkoira tutustuu Kuhankuonon reittiin puolukanmättäiden korkeudelta, eikä villakoiracocktail Fanni maailmaa juurikaan korkeammalta katsele. Näillä lyhyillä tassuilla on taivallettava monta kilometriä yli mättäiden, soiden ja kaatuneiden puiden.

Hei, mun tassut uppoaa

Suon yli kulkevat pitkospuut, jotka ovat tällä kelillä todella liukkaat. Kumisaapas liukuu pitkospuulla kuin taikinanuolija. Vaaditaan akrobaatin taitoja, että saappailla pysyy pitkospuilla. Ossit tassut kulkevat tanakasti eteenpäin, askel ei lipsu hiukkaakaan.

Utelias Fanni hypähtelee suolle kuin balettitanssija. Se on ihmeissään, kun tassut uppoavat pehmeään tantereeseen. Heinä on pitkää ja pian koiraa ei näy niiden joukosta. Onneksi koira on kiinni hihnassa, muuten se olisi jo kadonnut kuin pieru saharaan.

Ossi innostuu ympäröivästä luonnosta vasta kun kohtaa ensimmäisen elävän olennon. Peukalonpään kokoinen sammakko säikähtää nähdessään karvaiset kulkijat ja loikkii hädissään niiden tassuja pakkoon. Ossi on jo pinkaisemassa jahtiin, metsästys pysähtyy äkkijarrutukseen, kun hihna kiristyy.

Reitti pitäämerkata

Kaupunkilaisten onneksi Kuhankuonon reitit on merkitty. Puihin on kiinnitetty erivärisiä pallokuvioita. Punainen pallo -merkki vie Savojärven rantatuvalle, keltainen ja vihreä jonnekin muualle. Pitkospuilla kilometrejä etenee nopeasti, mutta sitten alkaa kattamaton räme.

Käppyräiset puut sojottavat joka suuntaan, ellet ole varuillasi, ne sorkkivat ihmissilmää. Fannilla ja Ossilla ei ole sitä huolta. Sen sijaan maasto on todella upottavaa. Ossi kulkee maha maassa. Lyhyet tassut ovat mudassa. Fanni hypähtelee kevyesti mättäältä toiselle.

Polut pienenevät ja risteilevät, mutta mihin nyt pitäisi jatkaa? Missään ei näy punaista pallokuviota. Ehkä sittenkin on valittava se toinen polku. Uusi polku johtaa muistomerkille.

Vuonna 1989 pystytetty muistokivi kertoo, että paikalle on haudattu ”valkoisen terrorin uhri”. Ossi nostaa tassua, merkkaa kiven ja vielä sadannen kerran reitin. Jos samaa reittiä pitäisi palata takaisin, se tunnistaisi sen varmasti.

Nyt tuli viluvillaturkkiin

Sade alkaa tauota ja kaupunkilaiskoirat kiinnostuvat ympäristöstään jo selvästi enemmän. Fanni havaitsee, että männyssä liikkuu säkkärähäntäinen orava.

Vastaan tulee ihmispariskunta, joka kertoo, että kalliolla makasi tunti sitten isokokoinen kyy. Ossi vilkuilee ympärilleen epäluuloisesti.

Reitti kulkee Savojärven rantaan. Opastekyltti kertoo, että Kuono sijaitsee 1,3 kilometrin päässä. Siellähän se siis on, se Kuhankuono. Fanni loikkii innostuneesti puuportaita laiturimaiselle kävelysillalle.

Ossilta se ei onnistu. Makkaranmuotoinen koira ponkaisee ensimmäiselle portaalle, siihen se jää ihmettelemään, miten sivusuunnassa voi hypätä ylöspäin. Ilman nostopalvelua kaupunkilaiskoiran retki jämähtäisi tähän.

Rantatuvalle on vielä matkaa. Fanni seisoskelee puusillalla ja yhtäkkiä märkä koira alkaa täristä kuin haavanlehti. Ossi tökkäisee sitä kuonollaan. Selvästi se keljuilee toiselle: eikös sulla pitänyt olla villaa turkissa, sähän olet villakoira. Fannia vain paleltaa ja se alkaa uikuttaa. Koko hento olemus kertoo, että nyt riitti. ”Mä tahdon kotiin”, se vinkuu.

Ossia huvittaa. Mäyräkoiran kuono haistelee tuoksuja ja silmät ovat levähtäneet suuriksi. Aistit ovat terästäytyneet: äijä on selvästi löytänyt metsästyskoiran viettinsä.

Lyhyin reitti autolle olisi pieni hiekkatie, sen valitsemisessa on vain yksi ongelma: sen edessä on puomi. Yksityisalue, lukee puomissa. Puomin takana on kesämökkiläisten oma reviiri.

Niin sitä taas loikitaan yli metsämättäiden, yli soiden, yli kaatuneiden puiden. Luontotuvan pihassa repusta kaivetaan esille herkut. Fanni saa ylleen turkisliivin ja sitä alkaa unettaa tulisijan lämmössä. Ossi vahtii tulella paistuvaa makkaraa. Tämä se vasta on elämää, kertoo äijän ilme.

Kuhankuonon reitit johtavat muun muassa Vaskijärven luonnonpuistoon ja Kurjenrahkan kansallispuistoon sekä siihen kuuluvaan Pukkipalon aarnimetsään. Reitistökokonaisuuteen kuuluvat myös Kurjenrahkan kansallispuiston uudet reitit, Suokullan reitti sekä Killin ja Nallin reitistö Raisiossa. Avoinna yleisölle joka päivä, maksutta.