Tänä päivänä noin 80 prosenttia Turun sataman liikenteestä kulkee lauttalaivoissa pyörillä sisään ja ulos.
Tätä ro-ro-järjestelmää (eng. roll-on, roll-off) ei kuitenkaan Suomessa käytetty vielä 1950-luvulla vaan kaikki lasti - myös matkustajien autot - oli nostettava satamanosturilla tai laivan omilla puomeilla laivaan.
Monet autoilijat kokivatkin kauhun hetkiä katsellessaan nosturin nokassa heiluvaa autoaan, jota ahdettiin matkustajalaivan ruumaan tai kannelle. Vaikka kolhuitta selvisikin, vähintään ohjauskulmat menivät vinksin vonksin.
Ruotsinliikenteen Yhteisliikennevarustamot (Bore, Suomen Höyrylaiva Oy ja ruotsalainen Svea) eivät olleet innostuneita autolauttojen hankkimisesta.
Epäilipä Svea vielä 1950-luvun puolivälissä, että tulevaisuudessa lentokoneet kuljettavat autoja Turusta Tukholmaan!
Joukko turkulaisia automiehiä liikennöitsijä U.M. Heinosen johdolla oli kyllästynyt autojen lastaamisen hankaluuteen. Vuonna 1954 perustettiin Autolautta Oy, jonka tarkoituksena oli hankkia moderni läpiajettava autolautta.
Vanhat varustamot onnistuivat kuitenkin estämään uuden kilpailijan tulon.
Yhteisliikennevarustamoista vain turkulainen Höyrylaivaosakeyhtiö Bore otti askeleen eteenpäin ja tilasi Ruotsista Oskarshamnista uuden matkustajalaivan, johon sivuportin kautta voitaisiin lastata 65 henkilöautoa ja kuusi bussia.
Alus sai nimekseen Bore ilman perinteistä järjestysnumeroa - tämän vuoksi laivaa alettiin kutsua ”Nolla-Boreksi”.
Boren saapuessa ensimmäistä kertaa Turun satamaan 12.4.1960 se herätti huomiota modernilla autojen lastaustekniikallaan, vaikkakin postisäkit nostettiin keularuumaan yhä satamanosturilla.
Muuten laiva oli hyvinkin perinteinen ja rakennettu vuodelta 1948 olevien, vain hiukan muunneltujen piirustusten mukaan.
Tohtori Hans von Rettig halusi siihen insinöörien vastustuksesta huolimatta höyrykoneen, joka on hiljainen eikä tärisytä laivan runkoa.
Bore oli Hans von Rettigin lempilapsi, josta hän oli hyvin tarkka. Kerrotaan, että Rettig ei suostunut lainaamaan omaa varustajahyttiään edes Urho Kekkoselle!
Tapana oli myös, että Boren saapuessa Turkuun Pikisaaren kohdalla vedettiin laivan höyryviheltimellä morse-B, sillä tohtorin tiedettiin odottavan tuota signaalia aamuisin kaupunkipalatsinsa parvekkeella.
Nolla-Bore on jäänyt turkulaisten muistoihin klassisen tyylikkäänä matkustaja-aluksena. Laiva on edelleen olemassa Kristina Regina-nimisenä risteilyaluksena, joskin höyrykoneensa 1980-luvun lopulla menettäneenä. Laiva on nyt myytävänä kun Kristina Cruises etsii sen tilalle uutta.
Henkilökohtainen toiveeni on, että Nolla-Bore pääsisi vanhuudenlepoon Turkuun museoituna tai jossakin muussa käytössä. Satametrinen Bore sopii Aurajokeen paljon paremmin kuin kolossimainen Finnjet, joka nyt on jo romutettukin.
Museoilla Nolla-Boren ostamiseen tuskin on varaa, ainoastaan joku varakas yhtiö tai säätiö voisi sen pelastaa ennen kuin on liian myöhäistä.
KARI RIUTTA
