Miksi miehet saavat käyttää Veikkaus-kravattia?

Kaupunkilehti Turkulainen kysyi naispoliitikoilta, miltä tuntuu olla jatkuvan tarkkailun kohteena. Naiset väittävät, etteivät he silti ota stressiä pukeutumisestaan:

Ohjelmajohtaja, valtuustoryhmän puheenjohtaja Maija Perho (kok.):

– Verrattuna kansanedustaja- ja ministeriaikaan pukeudun nykyään rennommin. Pyrin kuitenkin aina ottamaan huomioon tilaisuuden luonteen. Ajaton ja klassinen tyyli on minulle ominaista. Muodin perässä en ihmeemmin kulje.

Kaupunginvaltuutettu Mette Karlsson (vihr.):

– Tärkeää on huomioida tilaisuuden luonne ja pukeutua sen mukaan. Kokouksiin ja seminaareihin voi mielestäni pukeutua arkisesti, asiallisesti mutta rennosti.

Yrittäjä, valtuutettu Pirkko Keskinen (kok.):

– Naisella johtajan on varsinkin uran alussa uskottavuuskynnys, joka on ylitettävä. Kun on osoittanut olevansa uskottava, asiat helpottuvat olennaisesti. Pukeutuminen liittyy mielikuvien syntyyn ja sitä kautta uskottavuuteen.

Opettaja, valtuutettu Pauliina de Anna (vihr.):

- Olin kaupunginhallituksen varapuheenjohtajan tehtävässäni säännöllisesti ottamassa kaupungin ulkomaisia vieraita vastaan. Olen täysin jäävi arvioimaan omaa pukeutumistani, mutta sen vannon, että kiinnitin siihen erityistä huomiota.

– Huomautan, että kyllä miehenkin pitäisi hieman enemmän katsoa pukeutumistaan.

– Tero Hirvilammi on saanut huutia, mutta hänestä on sanottava, että hän oli parhaimmin pukeutuvia virkamiehiä kaupungissa.

Kahvilatyöntekijä, valtuutettu Mirka Muukkonen (vas.):

– Mielestäni arvovaltainen valtuustosali kristallikruunuineen vaatii hieman virallisempaa pukeutumista.

– Tykkään pukeutua hameisiin ja suoriin housuihin. Pönötyksestä en pidä ja sitä vierastan. En ole saanut palautetta pukeutumisesta.

Aluesihteeri, valtuutettu Eeva-Johanna Eloranta (sd.):

– Raision valtuuston aikana muistan jonkun kuntalaisen paheksuneen sitä, että jotkut miespuoliset valtuutetut esiintyivät valtuustossa ilman solmiota. Tuosta voisi päätellä, että tiettyä siistiä linjaa tulee todellakin noudattaa, ettei loukkaa kuntalaisia.

Toiminnanjohtaja, valtuutettu Piia Elo (sd.):

– Koen, että minut on valittu omana itsenäni, ilman pukukoodia, joten kokouksiin pukeudun kuten muutenkin, edustustilaisuuksiin saatan laittaa jakun tai jotain ”virallisempaa”.

Opettaja, valtuutettu Katri Sarlund (vihr.):

– Minulla on oma pukeutumistyylini, jakkupukumuottiin tai virkanaisten pukumuotiin en itseäni pakota, koska tyylisuunta ei minua kiinnosta. Yritän pukeutua erilaisiin tilaisuuksiin siististi ja mahdollista pukukoodia noudattaen, mutta itseni näköisesti.

Kauppias, valtuutettu Maria Puhakka (kok.):

– Joudun usein ryntäämään kokouksiin suoraan töistä käymättä kotona ja koska työni ei ole jakkupukutyötä, hiipii usein väkisinkin mieleen, olenko tarpeeksi edustava. Olen kuitenkin pyrkinyt asennoitumaan niin, että monet kokoukset ovat työkokouksia.

Terveyskeskuslääkäri, valtuutettu Terhi Vörlund-Wallenius (r.):

– Minusta on asiallista pukeutua siististi kaupunginvaltuuston kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin, joissa on paikalla yleisöä taikka esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajia.

– Johtavien valtakunnantason poliitikkojen pukeutumiseen ja yleiseen olemukseen kiinnitetään paljon huomiota – ja he itsekin ovat siitä hyvin tietoisia. Tällainen imagon luominen ulkonäöllä ja vaatteilla on ehkä viime vuosina jonkin verran lisääntynyt.

Kuntoutusohjaaja, valtuutettu Pirjo Rinne (vas.):

– Kyllä usein käy miehiä kateeksi. Tyypillinen tilanne on, että olen töissä päivän ja illalla on jokin seminaari, tiedotustilaisuus tai seutukuntakokous. Kun menen paikalle, näen, että läskipohjakenkäni eivät sovi ja farkut ovat täysin sopimattomat tilanteeseen. Nyt olen jo oppinut, että Turku koetaan niin arvokkaaksi kaupungiksi, että tänne tullessa aina pukeudutaan.

Yhteisöpedagogi, valtuutettu Vuokko Puljujärvi-Seila (sd.):

– Oma habitus, ei ole missimittoihin istuva, joten tulee pohdittua kriittisestikin, miltä näytän missäkin asussa. Asut maksavat, joten jokaista tilaisuutta varten ei uutta asua pysty ostamaan.

Valtuutettu Ruth Hasan (sd.):

– En kiinnitä kovinkaan paljon huomiota pukeutumiseen. Ei se minusta ole päätöksentekijän tärkeimpiä asioita.

Tutkija, valtuutettu Elina Rantanen (vihr.):

– Yritän pukeutua sen verran asiallisesti, että huomio ei kiinnity liikaa vaatteisiin. Sekä mies että nainen voi mennä seminaariin pikkutakissa ja farkuissa, ehdottomasti! Politiikka ei mielestäni edellytä pönötyspukeutumista.

Valtuutettu Leena Koikkalainen (sd.):

– Asianmukainen pukeutuminen on huomaavaisuutta myös kutsujaa kohtaan. Sinä aikana kun olen ollut mukana, muutosta on tapahtunut yleisesti naisten ja miestenkin pukeutumisessa rennompaan suuntaan.

Ex- kansanedustaja, valtuutettu Virpa Puisto (sd.):

– Työpukeutumisen perustana ovat siistit vaatteet, ehjät sukat ja puhtaat hiukset. Yli- ja alipukeutuminen vähentää uskottavuutta.

Ympäristöbiologi, valtuutettu Mikaeli Sundqvist (vihr.):

– Itse asiassa välillä tuntuu siltä, että miesten vaihtoehdot pukeutumisen suhteen ovat huomattavasti rajallisemmat kuin naisten. Pääasian tulisi kuitenkin olla, että viihtyy vaatteissaan, se näkyy ulospäin.

Ekonomi, valtuutettu Christel von Frenckell-Ramberg (r.):

– Pukeutuminen on helppoa, jos on löytänyt tyylin, joka tuntuu omalta. Se antaa varmuutta. On syytä muistaa, miten paljon pukeutuminen viestittää.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja, valtuutettu Minna Arve (kok.):

– Edustustilaisuudet ovat välillä hankalia, erityisesti kun itse emännöi.

– Pukeudun melko epäformaalisti aina kun mahdollista, mutta farkkuja en juurikaan töissä pidä. Virallisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa pukeudun asiallisesti, mutta ns. jakkupukuun en yleensä pukeudu. Sitä en oikein koe omakseni. Pidän paljon mekkoja ja hameita yhdistettynä huiviin.

Kansanedustaja, valtuutettu Annika Lapintie (vas.):

– Minusta on hyvä pukeutua asiallisesti, tilanteen vaatimalla tavalla. Moniin tilaisuuksiin voi minusta mennä siistissä villatakissa ja hameessa, ei aina tarvitse olla sitä virallista jakkupukua.

Toimitusjohtaja, valtuutettu Marjukka Karttunen (kok.):

– Minua etoo se, että miehet voivat näyttää röllipeikoilta ja kulkea kaikki saamaansa Veikkauksen kravattiin ja vuosikymmenen takaiseen rippipukuun, lihota ja laihtua tai olla aina yhtä ruokkoamattomia tukkatakkuja. Naisia arvostellaan aina ulkonäön kautta.

– Kun eduskunnassa oli esimerkiksi valtiopäivien avajaiset, lehdet arvioivat meidän naisten asuja kuin olisimme olleet Linnan juhlissa. Naistenlehdistä saimme lukea, kuka oli muodikas ja kuka ei.

Valtuutettu Maria Lohela (ps.):

–  Mielestäni on toisten kunnioittamista pyrkiä pukeutumaan siististi ja puhtaisiin vaatteisiin yhteisissä tilaisuuksissa, ja tämä pätee sekä miehiin että naisiin.