Turkulainen taiteilija sai lapsena elinaikaa yhden päivän – nyt hän teki esityksen lapsen kuolemasta

Kati Keskihannu esittää 10-vuotiasta tyttöä, joka kirjoittaa kirjeitä Kuolemalle.

Janne Koivisto

Turkulainen teatteri-ilmaisun ohjaaja Kati Keskihannu ei ole mennyt sieltä, missä aita on matalin.

Keskihannulla oli vakituinen työpaikka Seikkailupuiston teatterissa. Kaksi vuotta sitten hän sanoi itsensä irti ja ryhtyi freelanceriksi, koska halusi tehdä teatteria isoista teemoista.

– Monet sanoivat, että hullu, ei tuollaisia ratkaisuja saa tehdä. Vakityö on sentään vakityö.

Keskihannu kertoo, että hän on nyt onnellisempi kuin koskaan.

– Se, että käsittelee isoja teemoja, tekee omasta elämästä todella merkityksellistä.

Ensimmäinen kiertueteos Äitilohikäärme ja pyykkivuoren purkaus käsitteli lapsiperheen arkea ja äidin burnoutia.

Nyt Keskihannu on saanut valmiiksi toisen kiertueteoksensa Kirjeitä kuolemalle. Se käsittelee lapsen sairastamista ja kuolemaa.

Teos on suunnattu esimerkiksi pitkäaikaissairaan lapsen läheisille tai luokkaan, jonka oppilas on hiljattain kuollut. Esityksen jälkeen teeman käsittely jatkuu työpajoissa, joita vetää ammattilainen.

– Tämä on puheeksi ottamisen väline. Kuolemaan liittyy paljon sellaista, jota ei kehtaa kysyä, Keskihannu sanoo.

Kirjeitä kuolemalle on sooloteatteriesitys. Keskihannu esiintyy suuressa kupolimallisessa teltassa, jonka seinälle heijastetaan kuvia. Tukena on Kari Mäkirannan teokseen säveltämä musiikki.

Keskihannu esittää 10-vuotiasta Katariina Jennastiina Nurmista, lempinimeltään Käpyä, joka kirjoittaa kirjeitä Kuolemalle.

Keskihannu kertoo, että keskeisessä roolissa ovat kysymykset, joita Käpy esittää Kuolemalle. Kuolema ei vastaa, mutta tärkeintä onkin se, että kysymykset sanotaan ääneen.

– Sairas lapsi ei välttämättä uskalla kysyä kaikkea vanhemmiltaan, koska hän suojelee vanhempiaan.

Teema on Keskihannulle henkilökohtaisesti tuttu. Keskihannu vietti 2–7-vuotiaana reuman takia pitkiä aikoja osastolla.

– 1980-luvun alussa hoito ei ollut vielä niin kehittynyttä kuin tänä päivänä. Diagnoosia haettiin. Välillä käytiin leukemiankin puolella.

Vasta näytelmää tehdessään, 39-vuotiaana, Keskihannu kuuli äidiltään, miten vähän elinaikaa hänelle lapsena annettiin: yksi päivä.

– Äidille oli sanottu, että älä lähde tänään pois, jos haluat olla läsnä, kun Kati kuolee.

Keskihannu alkoi työstää teosta jo vuonna 2015. Hän luki aiheesta, haastatteli ihmisiä ja järjesti tapahtumia.

Yksi asia ei muuttunut: lapsen kuolema tuntuu edelleen väärältä.

– Se on aina väärin, mutta se ei saa estää niitä, jotka ovat täällä, elämästä elämäänsä. Asiasta pitää saada käsiteltävä ja mukana oleva asia. Eihän rakkaus lopu kuolemaan. Sekin läheinen, joka ei enää ole täällä, on yhä täällä, Keskihannu sanoo ja osoittaa sydäntään.

Keskihannu aikoo jatkaa tämänkin jälkeen isojen teemojen parissa.

– On lapsen aliarviointia, jos tehdään vain kermakakkua ja ränttätänttää, pelkkää suloista prinsessaunelmaa. Myös pahaa ja inhottavaa pitää oppia käsittelemään.

Kirjeitä kuolemalle saa ensi-iltansa Syöpäyhdistyksen tiloissa Meri-Karinassa 1.10. Lisätietoa löytyy osoitteesta https://kirjeitakuolemalle.wixsite.com/kirjeitakuolemalle.

Muokattu 30.9.2017 kello 17.56: Korjattu verkko-osoite oikeaan muotoon.

Kati Keskihannu

40-vuotias teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK)

asuu puutalossa Portsassa

heittäytyi 2015 vakituisesta työstä freelanceriksi

kotoisin Torniosta, muutti Turkuun 2002

20-vuotias poika, jonka kasvatti yksinhuoltajana

Written by:

Janne Koivisto

Ota yhteyttä