Sodan pitkä koura kuritti Suomen lapsia hyvin eri tavoin – "Surullista, miten vaikeudet kasautuivat"

1950-luvun pikkupoikia kiinnostivat samat vesileikit kuin ikätovereita nyt. Lasten maailma oli vain hyvin toisenlainen.

Eino Tamminen

Lumiukon tekijät 1950-luvulta.

Eino Tamminen

1950-luvulla otetut kuvat sijoittuvat mitä todennäköisimmin Lappeenrannan Kesämäkeen.

Eino Tamminen

Tuomo Tamminen (vas.) ja Antti Malinen haastattelivat kirjaa varten yli 40 ihmistä. Kaikkiaan ääneen pääsee satakunta ihmistä muun muassa aiemmin tehtyjen muistitietokyselyiden kautta.

Mika Leinonen

KIRJA   Tuomo Tammisen ja Antti Malisen kirjassa korostuvat erilaiset lapsuudet.

Miltä sodanjälkeinen aika näyttää lapsen silmin? Tätä tarkastellaan Tuomo Tammisen ja Antti Malisen tänä syksynä julkaistussa kirjassa Jälleenrakentajien lapset Sotienjälkeinen Suomi lapsen silmin.

Kaksikon yhteistyö lähti aikanaan siitä, kun Tamminen haastatteli Malista tämän väitöskirjasta.

Malisen väitöksessä tutkittiin sodanjälkeistä asuntopulaa Helsingissä. Tavallisten ihmisten ääni kuului siinä asiakirjojen, esimerkiksi huoneenvuokralautakunnille lähetettyjen anomusten ja valitusten kautta.

– Mietin jo silloin, että elossa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet tämän. Meni toista vuotta, kunnes kysyin Antilta, tekisimmekö aiheesta yhdessä tietokirjan suurelle yleisölle, Tamminen kertoo.

– Antilla oli ollut samansuuntaisia ajatuksia, ja aikamme pähkäiltyämme päätimme keskittyä nimenomaan lapsiin, ja sotienjälkeisiin oloihin laajemminkin kuin asuntopulan osalta.

Kirjan kantava teema on Tammisen mukaan se, että mitään yhtä sodanjälkeistä lapsuutta ei ole.

– Osa sai kasvaa vauraalla sukutilalla, toisten perheet aloittivat arjen tyhjästä kitukasvuisella asutustilalla tai vanhan kodin poltetuilta raunioilta. Erot olivat suuria, Tamminen kertoo.

Tamminen kertoo, että kylmillä asutustiloilla asuintalon rakentaminen ei suinkaan ole ollut aina tärkeyslistan kärjessä.

– Ensin on tehty navetta ja asuttu siellä. Sitten on ehkä raivattu peltoa ja parin vuoden päästä saatettu tehdä asuinrakennus.

Paljon on myös vaikuttanut se, miten sota on vaikuttanut vanhempiin. Toisilla isä on kuollut, vammautunut tai mieli on murtunut ja toisilla isä on saattanut selvitä sodasta ilman suurempia traumoja.

– On surullista, miten erilaiset vaikeudet ovat monesti kasautuneet. Itä- ja Pohjois-Suomen miehiä kaatui ja haavoittui sodassa keskimääräistä enemmän, heidän perheensä joutuivat kokemaan evakkomatkat ja lisäksi heidän olonsa sodan jälkeen olivat usein kaikkein raskaimmat.

Tamminen kertoo, että erityisesti itärajalla ja Pohjois-Suomessa korostuvat myös sodan vaikutukset lasten leikkeihin. Metsästä on saatettu löytää ampumatarvikkeita ja niillä on myös leikitty. Jopa räjähtämättömiä pommeja on saatettu kaivaa esiin.

– Ammusten, aseiden ja räjähteiden kanssa on koettu monet jännittävät seikkailut, mutta valitettavasti moni on leikeissä myös kuollut tai vammautunut.

Tammisen ja Malisen seuraava projektikin on jo selvillä. Tarkoituksena on käsitellä lasten ystävyyden historiaa Suomessa.

– Tässä kirjassa keskityttiin pitkälti lasten ja aikuisten välisiin suhteisiin, mutta omien haastateltaviemme kertomuksissa on noussut esiin pitkiä ystävyyssuhteita. On tutustuttu 3-vuotiaana hiekkalaatikolla ja yhä 80 vuoden korvilla ollaan parhaita ystäviä. Sitten on myös niitä karuja koulukiusaamisen ja yksinäisyyden kokemuksia. Ne saattavat olla paljon kipeämpiä kuin evakkomatka tai pommikokemukset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Ketkä?

Tuomo Tamminen on vapaa tiedetoimittaja.

Antti Malinen on tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.

Written by:

Riina Haapala

Ota yhteyttä