Vesiensuojelu saattanut heikentää vedenlaatua

Vesiensuojelutoimilla on saattanut olla negatiivisia vaikutuksia vedenlaatuun, todetaan tuoreessa turkulaistutkimuksessa.

MSc Carlos Gonzales Inca mallinsi Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa vedenlaadun alueellista ja ajallista vaihtelua etelä- ja lounaissuomalaisilla maatalousvaltaisilla valuma-alueilla.

Tulokset osoittavat, että jokivesien sedimenttisuspensio on vähentynyt, mutta ravinteiden määrä ja pitoisuudet ovat lisääntyneet nykyisten vesiensuojelutoimien, mutta myös ilmastonmuutoksen, seurauksena.

Sisävesistöjen vedenlaadun heikkeneminen liittyy kiinteästi maanviljelyyn. Lisääntyneet ravinnekuormat vesistöissä aiheuttavat rehevöitymistä ja uhkaavat vesiekosysteemien luonnollista biogeokemiallista tasapainoa. Erilaisia vesistönsuojelutoimia on otettu käyttöön Suomessa jo 1990-luvulta lähtien, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia.

Tutkimuksessaan Gonzales Inca havaitsi, että jokivesien sedimenttisuspesio on vähentynyt, mutta liuenneen fosforin ja typen määrä on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka vesistöihin valuvaa ravinnekuormaa on yritetty pienentää koko ajan.

– Vesiensuojelutoimilla on saattanut olla myös negatiivisia vaikutuksia vedenlaatuun. Toimenpiteet, kuten jäännöskasvillisuuden jättäminen pelloille, puskurivyöhykkeiden perustaminen ja maan muokkauksen vähentäminen, joilla on pyritty vähentämään eroosiota ja näin ollen ravinteita kuljettavan sedimenttisuspension määrää vesistöissä, ovat voineet lisätä liuenneen reaktiivisen fosforin ja typen määrää. Ravinteet huuhtoutuvat helposti vesistöön maan pinnalla lojuvasta maatuvasta eloperäisestä aineesta ja muokkaamattoman maan pinnalle jääneistä lannoitteista, erityisesti kevättulvien aikaan, Gonzales Inca toteaa.

Väitös tarkastetaan perjantaina 8. joulukuuta.

Written by:

Ota yhteyttä