Ärsyttääkö v-sana? Turkulainen tutkija ihmettelee kiroilusta kärsiviä ihmisiä – "En pysty ymmärtämään"

Lotta Aarikka puolustaa kiroilua.

Juha Laurila

Lotta Aarikka kertoo kiroilevansa paljon – ja niin on ollut aina. Kiroilusta löytyy merkintöjä jo hänen vauvakirjastaan.

– Kiroilen sitä enemmän, mitä innostuneempi olen. Ilmaisen sillä esimerkiksi iloa tai ärsytystä. Kiroilu on tunteiden varaventtiili, hän kiteyttää.

Kiroilu puhuttaa, ja Aarikalla on siihen nyt osuutensa. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla eräs kirjoittaja oli pahoittanut mielensä nuorten v-sanan viljelystä junassa. Kirjoitus oli sellainen, että se sai turkulaisen suomen kielen väitöstutkijan sormet laulamaan näppäimistöllä.

Lotta Aarikkaa hämmensi kirjoittajan suhtautuminen kiroiluun. Kiroilusta tehtiin tapakulttuuria, johon kasvattajien ja kouluttajien pitää puuttua. Aarikka pyörittelee päätään hämmennyksen vallassa.

– Jos ruvetaan vertailemaan vitun hokemista seksuaaliseen häirintään, ja vielä jaksetaan sen verran nähdä vaivaa, että kirjoitetaan mielipidekirjoitus Suomen suurimpaan lehteen. En pysty ymmärtämään, hän päivittelee.

Aarikka ihmetteleekin, miksi kiroiluun suhtaudutaan niin kriittisesti. Kiroilua halutaan normittaa, vaikka sitä käytetään tunteiden ilmaisuun. Aarikka ottaa esimerkin parin vuoden takaa. Hän istui bussissa, kun kännykkään pärähti tieto, että hän oli saanut vuoden apurahan.

– Huusin varmaan, että ”ei saatana” ja ”vitun siistiä” ja hakkasin bussin selkänojaa. Kiroilen siis myös iloisten asioiden äärellä.

Aarikka toivoisikin, että kielenkäyttöön suhtauduttaisiin avoimemmin. Esimerkiksi kirosanojen käyttö tuntuu olevan yhä sukupuolitettua. Kunnolla kiroileva nainen saa helposti kokea, että sitä ei pidetä naiselle sopivana. Toisaalta kielenkäyttöä linkitetään myös yhteiskunnalliseen asemaan. Tämän sai kokea turkulaisprofessori Alf Rehn, jonka paska-sanan käytöstä seurasi kohu.

– En markkinoi kiroilemista tai ole opettamassa lapsia kiroilemaan mahdollisimman nuorena, vaan haluan nostaa esiin kysymyksen. Miksi siitä häiriinnytään niin paljon? Mikä siinä ahdistaa, ja mistä se tulee?

Nämä kysymykset ovat oleellisia myös Aarikan työssä kielentutkijana. Hänen tuleva väitöksensä käsittelee sitä, miten murteita on tutkittu. Puhekieli siis kiinnostaa.

– Jokaisen peruskoululaisen ja lukiolaisen pitäisi litteroida eli kirjoittaa äänteellisesti auki puhetta. Siinä oikeasti tajuaa, miten käsittämätöntä on, että me ihmiset ylipäänsä tajuamme toisiamme. Se on superkiinnostavaa.

Aarikka on myös tyytyväinen siitä, että hän saa työskennellä kielen parissa. Aihe ainakin herättää tunteita.

– Onhan se haastavaa, kun kaikilla on asiasta mielipiteensä, mutta se selkeästi myös kiinnostaa ihmisiä. Sellaista aihetta on kiva tutkia.

Written by:

Tomi Kangasniemi

Ota yhteyttä