Muistatko, kun omppupomppua sai ostaa vain 3 pulloa kerralla? – Tällainen on 100-vuotiaan Suomen juomahistoria

Suomalaisten suosikkijuomat kertovat myös suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta.

Anikó Lehtinen

ITSENÄISYYS Kokosimme yhteen itsenäisen Suomen vuosikymmenten suosikkijuomat. Ne kertovat myös yhteiskunnan muutoksesta.

1920-luku: Kieltolain aikana juotiin kovaa teetä

Heti itsenäisyyden alussa Suomessa äänestettiin kieltolaista, joka pantiin toimeen pari vuotta myöhemmin, vuonna 1919.

Lain tarkoituksena oli lopettaa alkoholin kotipoltto ja poistaa varsinkin väkevien alkoholijuomien nauttimisesta koituvat haitat. Kieltolaki oli voimassa vähän yli vuosikymmenen ja sen katsotaan muuttaneen suomalaista juomakulttuuria merkittävästi.

Suomessa ei kieltolain aikana saanut valmistaa tai myydä yli 2-prosenttisia alkoholijuomia. Tämän vuoksi Suomeen salakuljetettiin viinaa, ennen kaikkea pirtua. Pirtu synnytti myytin suomalaisesta viinapäästä.

Vaikka alkoholijuomat olivat virallisesti kiellettyjä, useimmista ravintoloista sai tiskin alta erilaisia juomasekoituksia, joista kuuluisin lienee kova tee.

Kova tee nautittiin hämäyksen vuoksi teekupista, ja sen perusraaka-aineet olivat salakuljetettu pirtu, musta, vahva tee ja sokeri. Teetä käytettiin, koska sen runsas tuoksu hämäsi ravintolaan tarkastamaan saapuvia poliiseja.

Kova tee
1 cl pirtua /nykyään 4 cl viinaa
mustaa teetä
sokeria maun mukaan
lasi: teekuppi

Valmista kuuma tee teekuppiin ja lisää siihen sokeri. Kaada sekaan alkoholi ja sekoita.

1930-luku: Cocktailit palasivat ravintoloihin

Kieltolaki purettiin vuonna 1932. Alkoholijuomien myymistä, valmistusta ja anniskelua varten perustettiin Oy Alkoholiliike Ab eli Alko. Alkoholijuomia sai ostaa vain Alkon myymälöistä sekä ravintoloista. Alko tilasi alkoholivalmistajilta juomat, jotka sitten myi eteenpäin.

Kansa joi eniten olutta, jota kohdeltiinkin nimenomaan työläisten juomana ja joka jaettiin veroluokkiin vahvuuden mukaan.

Ravintoloissa sai anniskella vain sellaisia juomasekoituksia, joista oli Alkolta haettu etukäteen lupa – joka ikinen baarissa mietitty cocktail piti laittaa ensin Alkon tarkastajille anomuksen kera.

Alko oli hyvin tarkka cocktailien hyväksymisessä, joten esimerkiksi vuonna 1934 anottua Lemmenjuoma-drinkkiä Alko ei hyväksynyt, koska sitä ei pidetty nimeltään sopivana.

Ravintoloiden anniskelu oli tarkoin määrättyä.

Esimerkiksi viinaa sai myydä vain ruuan kylkeen, kun taas erilaisia cocktaileja sai anniskella sellaisenaankin.

Cocktailit olivat hyvin klassisia ja yksinkertaisia. Muun muassa gin&tonic ja erilaiset sourit olivat tyypillisiä laadukkaan baarin drinkkejä.

Whiskey sour Kalastajatorpan tapaan
2,5 cl viskiä
5 cl sitruunamehua
1 lusikallinen sokeria
lasi: jalallinen jälkiruokaviinilasi

Mittaa ainesosat lasiin ja sekoita.

1940-luku: Sotavuodet yksinkertaistivat juomavalikoimaa

Toisen maailmansodan aikana Suomessa vallitsi myös alkoholijuomien osalta niukkuus. Välillä ravintola-anniskelu ja oluenkin valmistaminen osaksi kiellettiin. Lisäksi voimassa oli tanssikielto.

Viinaa ja giniä valmistettiin viljan sijaan selluloosasta, ja sen vuoksi niitä kutsuttiin ”tikkuviinaksi”. Marjaviinien käyttö lisääntyi. Alkoholijuomien hinnat nousivat ja niitä myös verotettiin kovemmin.

Rintamalla kulutettu alkoholi oli pääosin viinaa, jota esimerkiksi talvisodassa jaettiin sotilaille desin verran kolmen päivän välein. Lisäksi suomalaiset ostivat viinaa saksalaisilta sotilailta. Tosin tämä kaupankäynti kiellettiin usein rettelöintien jälkeen.

Mannerheimin nimikkojuoma, Marskin ryyppy, kehitetiin sodan aikana.

Ryypyn idea lähti Mannerheimin tavasta tarjoilla snapsi piripintaan kaadettuna. Tämä tapa taas oli jäännöstä Venäjän armeijan säännöstä maksaa osa palkasta viinana, jonka takia lasit täytetiin niin täyteen kuin saatiin.

Mannerheim oli ylpeä, että pystyi läikyttämättä kumoamaan piripintaan kaadetun ryypyn. Välillä hän testasi, pystyivätkö myös vieraat samaan.

Ryypystä on useita versioita, mutta pääasia oli sekoittaa akvaviittia, giniä ja kuivaa vermuttia sopivassa suhteessa.

Marskin ryyppy
1 l akvaviittia
1 cl giniä
1 cl vlkoista vermuttia
Lasi: pullo

Sekoitetaan, annetaan maustua hetki ja tarjotaan snapsilaseista piripintaan kaadettuna.

1950-luku: Olympialaiset toivat uusia makuja Suomeen

Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennuksen aika, mutta monet alkoholijuomat olivat ylellisyystavaraa ja näin säännöstelyn piirissä vielä 1950-luvun alussa.

Helsingissä järjestetyt olympialaiset toivat höllennyksiä anniskelulakiin.

Esimerkiksi Alkon aikaisemmin vaatima baarituolikielto lopetettiin kansainvälisten vieraiden takia. Suomessa ei nimittäin tätä aikaisemmin sallittu baarijakkaroita, koska pelättiin, että prostitoidut tekevät jakkaroista omat markkinapaikkansa.

Olympialaiset loivat uusia juomia, kuten valmiiksi pullotetut cocktailit Brandy Long Drinkin ja Gin Long Drinkin.

Alkon toi juomat markkinoille tyydyttämään odotettujen kansainvälisten vieraiden vaativaa makua, koska ei luottanut täkäläisten baarimestareiden tietotaitoon.

Vaikka vieraita ei tullutkaan niin paljon kuin odotettiin, varsinkin greipin makuinen Gin Long Drinkin -juoma saavutti niin suuren suosion, että se jäi myyntiin myös olympialaisten jälkeen.

Olympialaiset toivat Suomeen myös Coca-Colan. Ensimmäistä kertaa baareissa alkoi 1950-luvulla näkyä myös uusi eksoottinen Cuba Libre -juoma, jossa oli sekoitettu rommia ja Coca-Colaa.

Cuba Libre
4 cl vaaleaa rommia
Coca-Colaa
jäitä
lasi: grogi (pitkä juomalasi)

Mittaa lasiin rommi. Täytä lasi jäillä ja kaada sekaan Coca-Cola. Sekoita juoma lusikalla.

1960-luku: Keskiolut toi alkoholin myyntiin myös maaseudulle

Suomessa ennen vuotta 1969 kaikki alkoholi myytiin joko ravintolassa tai Alkon myymälässä. Siksi maaseudulla alkoholin saatavuus oli niukkaa. Tämä tietysti innosti viinan kotipolttoon ja sitä kautta erilaisiin ikävyyksiin.

1960-luvulla aloitettiin keskustelu oluen ottamisesta myös päivittäistavarakauppamyyntiin – juuri maaseudunkin vuoksi.

Olut oli Suomen kulutetuin alkoholijuoma ja oluesta noin puolet myytiin neljän suurimman kaupungin alueella ennen vuotta 1969.

Suomessa myytävä olut oli pääosin kotimaista ja vaaleaa lager-olutta, vahvuudeltaan noin viisiprosenttista.

Nyt säädettiin uusi oluen vahvuus, 4.7%, jonka vahvuisena olut tuotiin kauppamyyntiin vuoden 1969 alusta lähtien.

Päätös tuoda olut kauppoihin muutti oluen myyntipisteiden määrän sadoista yli kymmeneen tuhanteen, ja vaikutti huomattavasti olutkulttuuriin, alkoholipolitiikkaan ja juomatapoihin.

Ravintolapuolella cocktailit kansainvälistyvät ja monipuolistuivat. Samalla ravintolakulttuuri muuttui nuorison myötä koska baarissa istuttiin cocktailien lisäksi myös limonaatin tai kahvin kanssa aikaa viettäen.

Suomen ensimmäinen disko järjestettiin Kalastajatorpalla vuonna 1966 ja siellä tarjolla oli monen kymmenen juoman cocktail-lista. Yksi 60-luvun suosituista cocktaileista oli Screwdriver, joka oli silloin hyvinkin eksoottinen juoma appelsiinimehuineen.

Screwdriver
2,5 dl vodka
1,5 cl Cointreau
appelsiinimehua
lasi: grogi (pitkä juomalasi)

Mittaa lasiin alkoholit. Täytä lasi jäillä ja kaada sekaan appelsiinimehua. Sekoita juoma lusikalla.

1970-luku: Rauha, rakkaus ja helmeilevä omenaviini

1970-luvun juomistapoja leimaa halpa valko- ja punaviini.

Vuosikymmenen suosikki, Helmeilevä Omenaviini, on tuttu kaikille silloin juhlimiskauttaan eläville. Juoma syntyi, kun sitä valmistavan Marlin toimitusjohtaja Usko Kiertonen Yhdysvaltoja kiertäessään törmäsi samantyyppiseen kuplivaan alkoholijuomaan. Helmeilevä Omenaviini oli niin suosittua, että sen myyntiä jouduttiin Alkossa jossain vaiheessa rajoittamaan kolmeen pulloon kerrallaan.

Baaripuolella 1970-luvulla alkoholijuoma-annokset muuttuivat niin, että väkeviä sai anniskella vain 4 cl kerrallaan.

Muotia oli tarjoilla pitkiä, hyvinkin yksinkertaisia juomia. Ensisijaisesti suosittiin kotimaisia alkoholijuomamerkkejä, ja drinkkilistat piti edelleen hyväksyttää Alkolla.

Ampiainen on tyypillinen 1970-luvun cocktail, makea ja helppo maultaan. Raaka-aineina siinä on käytetty silloin trendikästä hedelmälikööriä ja samalla vuosikymmenellä Suomeen tullutta ginger alea.

Ampiainen
2 cl vodka
2 cl banaanilikööri
ginger ale
jäitä
lasi: grogi (pitkä juomalasi)

Mittaa lasiin alkoholit. Täytä lasi jäillä ja kaada sekaan ginger ale. Sekoita juoma lusikalla.

1980-luku: Hihat käärittynä yökerhoon

Suomessa elettiin nousukautta 1980-luvulla.

Ihmisillä oli enemmän rahaa käytettävissään kuin aikaisemmin ja sitä tuhlattiin avokätisesti myös ravintolaruokaan ja -juomaan.

Alko myönsi avokätisemmin alkoholilupia kahdeksankymmentäluvun loppupuolella ja ravintoloiden määrä kasvoikin vastaamaan kysyntää.

Monet kävivät ensimmäistä kertaa Ruotsin-risteilyllä ja laivalla ihailua herättivät kansainväliset, värikkäät drinkit.

Vodkapohjaiset cocktailit olivat suosittuja.

Drinkkien nimet muuttuivat pikkutuhmiksi, kun niitä ei enää yksittäin Alkossa hyväksytty. Oluthanoista virtasi nelosolut ja yökerhoja tuli lisää isompiin kaupunkeihin. Viinit kallistuvat ja viini ruokajuomana korostui.

Sininen enkeli -drinkki yleistyi ja sitä tehtiin kahdella lailla, violetin värin aikaansaavalla Parfat Amour -liköörillä ja sinisellä Curacao-liköörillä. Virheellisesti osa luuli sinisen juoman olevan ”ainoa oikea enkeli”, vaikka sinisen drinkin alkuperäinen nimi oli Jääkarhu.

Tätä Jääkarhua myytiin usein virheellisesti Sinisenä enkelinä, koska Curacao-liköörin saatavuus parani Suomessa – sitä ruvettiin joissain baareissa käyttämään Parfat Amourin sijasta.

Sininen Enkeli
2 cl vodka
1 cl Parfait Amour -likööri  (tai Curacao-likööri)
spriteä
jäitä
appelsiinisiivu ja cocktail-kirsikka
lasi: grogi (pitkä juomalasi)

Mittaa lasiin alkoholit. Täytä lasi jäillä ja kaada sekaan Sprite. Sekoita juoma lusikalla. Koristele appelsiinisiivulla ja kirsikalla.

1990-luku: Shotteja ja teknoa

Suomea koetteli 1990-luvun alussa lama, joka muutti ravintolassa kulutetun oluen kolmosolueksi siihen asti juodun A-oluen sijaan. Samalla Suomeen syntyi uusi ravintolatyyppikäsite, keskiolutkuppila, jossa myytiin nimenomaan vain mietoja alkoholijuomia.

Alkoholin tuonti vapautui, kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, ja Suomeen tuotiin monipuolisemmin sekä vahvoja että mietoja alkoholijuomia.

Oluista tummat lagerit ja toisaalta pullosta juotavat meksikolaiset oluet yleistyivät ja hittijuomina baareissa olivat uudentyyppiset, jäämurskalla ja limellä tarjoillut caipiroscat.

Kaupassa sai myydä muitakin alkoholijuomia kuin olutta ja näin sinne ilmestyivät siiderit ja lonkerot. Suomessa nyt niin yleiset makusiiderit syntyivätkin 1990-luvun loppupuolella.

Shottikulttuuri levisi ravintoloihin ja useissa baareissa myytiin shotteja myös nk. lärvilautoina, joissa saattoi olla monta erimakuista shottia. Nopeus oli valttia, molemmin puolin baaritiskiä.

Yksi suosituimmista shoteista oli makean pehmeä Hot Shot, joita tietyt baarit eivät myyneet kuin usean kerrallaan, koska sen tekemiseen meni hieman enemmän aikaa. Hot Shotin ennätysmyynti tapahtui vuonna 1994 Lappeenrannassa, jossa paikallinen ravintola myi 2 555 shottia yhdessä illassa!

Hot Shot
4 cl Gallianoa
2 cl kahvia
noin 1,5 cl löysäksi vatkattua kermaa
lasi: snapsilasi

Kaada snapsilasin pohjalle ensi alkoholi. Valuta sitten varovasti lusikan kanssa alkoholin päälle kahvi ja lopuksi löysäksi vatkattu kerma.

2000-luku: Oppia New Yorkista

2000-luvulla juomavalikoima monipuolistui sekä ravintoloissa että kaupoissa.

Ravintola-asiakkaista tuli paljon laatutietoisempia. Isoja yökerhoja syntyi ympäri maata, mutta myös moderneja, suoraan maailman suurkaupunkien trendeistä ammentavia cocktaibaareja näkyi Helsingin ulkopuolella.

Viinit arkipäiväistyvät – kupliva shampanja ja kuohuviini löysivät tiensä suomalaisten laseihin myös juhlien ulkopuolella. Erikoisoluiden valikoima kasvoi, ja monet suuret kansainväliset olutmerkit yleistyvät kaupunkien ulkopuolellakin.

Erilaiset tv-sarjat, kuten Sex in the City, Sinkkuelämää, auttoivat luotsaamaan monipuolista drinkkikulttuuria ja kyseisessä tv-sarjassa esiintynyt, karpalon ja limenmakuinen Cosmopolitan maistui niin paljon suomalaisille, että sitä joissain ravintoloissa juoma pullotettiin ennen työvuoroa valmiiksi, että myynti kävisi jouheammin.

Cosmopolitan
2,5 cl vodka
1,5 cl Triple Sec
1 cl limemehu
3 cl karpalomehu
limelohko
lasi: cocktail-lasi

Laita kaikki ainesosat ravistimeen ja lisää jäitä. Ravista ja siivilöi cocktail-lasiin. Koristeeksi limelohko.

2010: Käsityöläisalkoholien vuosikymmen

2010-lukua leimaa pienten panimoiden esiinmarssi sekä pientislaustuotteiden menekin nousu. Suomeen on syntynyt tänä vuosikymmenenä suuri määri pieniä panimoita ja tislaamoja, joiden tuotteet ovat laajassa jakelussa sekä kauppa- että ravintolapuolella. Perinteiset cocktailit ja selkeät maut ovat nostaneet päätään ja juomien maku on korostunut uudella tavalla.

Isot yökerhot ovat hävinneet ja tilalle on tullut hybridiravintoloita, joissa voi seurustella, syödä, juoda ja tanssiakin. Salakapakka-tyyliset baarit ovat löytäneet Suomeen ja ruoka on noussut juoman rinnalle.

Napue Tonic
4 cl Napue Gin
12 cl Tonic Water
jäitä
rosmariininoksa
muutama karpalo
lasi: on the rocks (viskilasi)

Mittaa lasiin alkoholit. Täytä lasi jäillä ja kaada sekaan tonic. Sekoita juoma lusikalla, laita karpalot joukkoon ja koristele rosmariinioksalla.

Lähteinä käytetty: 29Issukka, Koskinen: Suomalainen Drinkki (Tammi 2017) 29Grönfors, Karttunen, Lindström, Nikkanen: Kotimainen Cocktail (Readme 2016)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Written by:

Anikó Lehtinen

Ota yhteyttä