Taideteoskohut ovat Turulle tuttuja

Kylpylähotelli Caribian vieressä sijaitseva Alvar Gullichsenin Posankka on vain yksi esimerkki turkulaisten tunteita jakaneista ympäristötaideteoksista.

Posankka, Taivaallinen vaunu, Ajan virta.. Turku on täynnä ympäristötaideteoksia, jotka ovat kukin aikanaan herättänyt voimakasta vastustusta. Nyt vastarinnan kohteeksi on joutunut Sibeliusmuseon tuntumaan suunniteltu Jan-Erik Anderssonin Pehr Kalm Revival.

Miksi Turussa aina kuohuu? Ollaanko Turussa poikkeuksellisen herkkiä kaupunkiympäristön muutoksille?

– Kyllä kaikkialla keskustellaan lähiympäristön taidehankkeista. Turku kulttuurikaupunkina on ehkä vähän herkempi, Turun pitkäaikainen kulttuurivaikuttaja Pekka Ruola toteaa.

Turun museokeskuksen intendentti Riitta Kormano on samoilla linjoilla.

– Kaikilla on yhteistä tilaa koskevia mielipiteitä ja niin pitää ollakin. Turku ei ole tässä poikkeus..

Kormanon mukaan taideteokset ovat herättäneet aina huomiota ja keskustelua. Esimerkiksi jo Suomen ensimmäinen henkilömonumentti, C. E. Sjöstrandin Porthanin patsas, koki vastustusta 1860-luvulla. Kormano muistuttaakin, että mielipiteiden esittäminen ja kuunteleminen viestivät avoimesta ja moniarvoisesta yhteiskunnasta. Samanlaisia ajatuksia on Ruolalla.

– Kun ihmiset keskustelevat, he myös sivistyvät ja oppivat puolustamaan kantojaan ja ottamaan muiden kannat huomioon.

Sekä Ruola että Kormano ovat sitä mieltä, että Turku on onnistunut ympäristötaidehankinnoissaan kohtuullisen hyvin.

– Parhaita esimerkkejä ovat Fibonaccin Turku Energian piippu, Linnunnokat Hirvensalon sähköpylväissä ja Valaanpyrstö Aurajoessa sekä uusi valaistu nosturi myös Aurajoessa, Ruola toteaa.

– Erityisen iloinen olen taiteen uusista aluevaltauksista vuonna 2011, Savi kaupungissa ja Kulttuurikuntoilun keskuspuiston käyttötaideteoksista. Esimerkiksi Eero Merimaan Joitakin teknokukkasia -teos Koroisiin johtavan polun varrella saa varmasti kuntoilijat tai koiranulkoiluttajan hyvälle mielelle, Kormano muistuttaa.

Turun tulevien ympäristötaideteosten Ruola toivoisi ammentavan turkulaisesta elämäntavasta ja teollisesta tai kulttuurisesta perinteestä. Kormano taas katsoo, että nyt olisi hyvä aika sijoittaa taidetta kaupungin reuna-alueille ja lähiöihin.

– Monille uusille taideteoksille on tietoisesti etsitty sijoituspaikkaa vanhan arvokeskustan ulkopuolelta. Tuomikirkon suunnassa on ehkä jo riittävästi taidetta. Jan-Erik Anderssonin Kalm-teos kuitenkin nostaisi esille lähes unohduksiin jääneen jokirannan merkittävää kulttuurihistoriallista kerroksisuutta, joten se puolustaa paikkaansa myös tässä suhteessa.

Andersson yllättyi reaktiosta

Taiteilija Jan-Erik Andersson on varsin hämmentynyt jokirantaan suunnitellun teoksensa aiheuttamista reaktiosta. Kaupunkikuvaneuvottelukunta ja rakennustarkastaja suhtautuivat teokseen kielteisesti ja rakennuslautakunta palautti asian uudelleen valmisteluun. Teoksen muutosehdotus on parhaillaan tekeillä.

– Eniten ihmetytti teksti, jonka kaupunkikuvaneuvottelukunta kirjoitti teoksesta. Tekstissä sana taideteos oli laitettu lainausmerkkeihin ja teos kuulemma tärvelee maiseman ja ympärillä olevat arvorakennukset.

Uuden teoksen vastaanotto oudoksuttaa Anderssonia siksikin, että aiemmista töistään hän on saanut hyvää palautetta. Hän on toteuttanut Turkuun muun muassa Biolaakson ympäristöteoksen, Teatterisillan teoksen, Sipulisaunan ja lehtitalon Life on a Leaf.

– Näen kaupunkiympäristön täysin eri silmin kuin monet täällä toimivat modernistiset arkkitehdit ja olen vahvasti sitä mieltä, että emme voi antaa koko esteettisen kaupunkikuvan määrittämistä heille. Tällä hetkellä Kaupunkikuvaneuvottelukunnassa istuu pääosin arkkitehteja. Mielestäni siihen tarvitaan ekologeja, filosofeja, taiteilijoita ja taidemuseoiden erikoisosaamista, Andersson muistuttaa.

Anderssonin mukaan Turkuun tarvitaan voimakkaita uudenlaista kaupunkitilaa luovia, ympäristön ja arkkitehtuurin kanssa vuoropuhelua käyviä teoksia.

– Suomalainen harmaaseen ja valkoiseen minimalismiin perustuva nykyarkkitehtuuri on mielestäni parhaillaan pahassa kriisissä. Turun SAFA kyllä älähtää, jos Sibeliusmuseon taakse tulee taideteos, mutta ei kuulunut yhtään kommenttia kun Sininen talo purettiin. Suomessa on valtavan hieno ekspressiivinen ja taiteellisesti puhuva jugend- ja klassisistinen arkkitehtuuri. Miten on mahdollista että olemme päätyneet tähän, Andersson kysyy.

Written by:

Tomi Kangasniemi

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Klikkaa Turku-passi -yrityksiin