Eläkeikä nousee yhtä varmasti kuin aurinko

Kulissien takana tehdään nyt suuria päätöksiä suomalaisten elintasosta ja eläkkeistä.

Toisessa vaakakupissa ovat miljardien eurojen etuuksien äkkileikkaukset ja lisäverot. Toisessa on eläkeiän asteittainen nosto.

Ratkaiseva askel otettiin pari kuukautta sitten, kun ammattiyhdistysliikkeen johdossa tehtiin uusi tilannearvio. Uhkaamassa olevat budjettileikkaukset ja uudet verot laskisivat palkansaajien ostovoimaa. Siksi palkansaajat haluavat jatkaa talouden elvyttämistä pitämällä menot nykytasolla. Leikkausten välttämiseksi he hyväksyvät eläkeiän noston, minkä todelliset vaikutukset koetaan vasta 10-15 vuoden kuluttua.

Vaihtokaupan nimimiehenä on SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sdp.), joka saa sivustatukea STTK:n puheenjohtajalta Mikko Mäenpäältä (sdp.), valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkariselta (sdp.), työnantajien pääekonomistilta Sixten Korkmanilta ja myös Nordean hallituksen puheenjohtajalta Björn Wahlroosilta.

Eläkeiän noston porkkanana on se, että Suomen talouden kestävyysvaje eli tulevaisuuden eläkkeistä ja ikääntymisen lisämenoista puuttuva rahamäärä pienenee. Kun vaje vähenee, talouden pohja vahvistuu ja valtion lainojen korot pysyvät kurissa. Tämä helpottaa valtion suuren lainamäärän hoitoa. Myös palkansaajien asuntolainojen korot pysyvät matalina, millä on suora vaikutus kotitalouksien suurimman omaisuuserän, asuntojen arvoon.

Työeläkemaksujen nosto olisi sovun avain. Lisämaksuilla ja eläkkeiden laskentasääntöjen muutoksilla korotettaisiin nimittäin eläkkeiden ostovoimaa. Tämä on niin ovela manööveri SAK:n arvovallan palauttamiseksi, että sen taustalla näkyy eduskunnan puhemiehen, SAK:n ex-johtajan Eero Heinäluoman (sdp.) haamu.

Ay-liike pelaa tulopolitiikkaa, joka vetää maton demarien puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen alta. Mitä kiihkeämmin Urpilainen on vastustanut eläkeiän nostoa, sitä enemmän demarien kannatus on laskenut ja sitä hanakammin hänestä halutaan eroon.

Written by:

A-P. Pietilä

Ota yhteyttä

#turkulainen