Dobossa koira ja omistaja treenaavat lihaskuntoa yhdessä

Hanne Tuulos ja australiankarjakoira Trillian tähtäävät tulevaisuudessa pelastuskoiraharrastukseen, joten syvien lihasten hallinta tulee jatkossakin tarpeeseen.

Henriikka Eloluoto

Myös suuremman koiran kanssa doboilu onnistuu ja ainakin Pauliina Ahlroosilla ja 2-vuotiaalla beaucheroninpaimenkoira Figolla oli harjoituksissa hauskaa.

Henriikka Eloluoto

Alkujaan Helsingistä muutama vuosi sitten lähtenyt dobo kehittyi kiireisen koiraharrastajan tarpeisiin, kun synnytyksen jälkeen ei harrastusten välissä ollut yksinkertaisesti aikaa treenata lihaksia tehokkaasti. Aktiivisten koiraharrastajien parissa laji onkin otettu innolla vastaan, sillä vastaavaa ei ole ollut aikaisemmin tarjolla.

– Olen ollut viimeksi 15 vuotta sitten jumpassa. Tämä on ohjaajallekin todella tehokas ja hauska keino kuntoilla, liikkeet menevät kuin itsestään, dobo-kurssille osallistunut Hanne Tuulos iloitsee.

Hauskalta pallojumpalta näyttävän lajin kasvava suosio piilee sen monipuolisuudessa. Liikkeet saa muokattua helposti sopiviksi koiran ja omistajan kunnon mukaan. Ulospäin helpoilta näyttävät liikkeet saavat molempien lihakset koetukselle.

– Päätavoitteena on treenata syviä lihaksia, mutta samalla kehittyvät myös ketteryys, kehonhallinta, tasapaino ja koiran ja ohjaajan välinen luottamus, dobo-ohjaaja Nina Herpola listaa.

– Jokaisten treenien jälkeen on kipeytynyt alueita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, Tuulos lisää.

Tiukkaa pohjakuntoa ja edustuksellista bikinikroppaa ei kuntoiluharrastajilta kuitenkaan vaadita. Liikkeissä edetään osallistujien tason mukaisesti ja kuuden koirakon ryhmissä on varaa olla eritasoisia osallistujia. Ainoa osallistumisen estävä tekijä on akuutti kiputila joko koiralla tai ohjaajalla. Lisäksi koiran täytyy tietenkin pystyä keskittymään harjoitukseen.

– Koira ei saa olla aggressiivinen ja sen täytyy olla hallinnassa, Herpola muistuttaa.

Dobon liikkeistä kolmasosa keskittyy omistajan, kolmasosa koiran ja kolmasosa parin yhteiseen tekemiseen. Kun ohjaaja tekee, niin koira lepää. Yhden harjoitustunnin aikana käydään läpi lämmittelyt, päivän harjoitukset ja lopuksi tietysti venytellään. Koska harjoittelu on raskasta, pidetään puolen tunnin kohdalla myös pieni pissatauko koirille.

Nakkipussi rapisee tiuhaan tahtiin, sillä onnistumisista ja yrityksestä palkitaan aina. Koska harjoittelusta tehdään hauskaa, oppii koira nopeasti tykkäämään itseään kymmenen senttiä korkeamman pallon kanssa touhuamisesta. Tuuloksella on myös kotona dobopallo, jota kaikki hänen neljä koiraansa ovat päässeet kokeilemaan.

– Jos joku erehtyy menemään kotona pallon päälle istumaan, niin Trillian on heti sylissä, nauraa Tuulos 8-kuisen australiankarjakoiransa innostusta doboiluun.

Viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetylle dobon ohjaajakurssille osallistunut Herpola toivoi löytävänsä koulutuksesta jotain oman eläin- ja ihmisfysioterapeutin työnsä tueksi, mutta päätyi järjestämään ensimmäisen dobokurssin Turun seudulla. Viiden kerran kurssi on nyt tulossa päätökseen. Loppua ei kuitenkaan ole näkyvissä, sillä nykyisten peruskurssilaisten lisäksi myös joukko uusia harrastajia odottaa innolla seuraavien kurssien alkua.

– Peruskursseja alkaa nyt tasaisesti ja kesäksikin on tulossa muutama ryhmä, Herpola lupaa.

Written by:

Henriikka Eloluoto

Ota yhteyttä