Hakkaisi ennemmin halkoja

Barack Obama on twiitannut 12 300 kertaa. Ajatella. Kuinka Yhdysvaltain presidentillä on aikaa roikkua siellä internetin yhteisöpalvelussa? Ilman moista olisi Obama laittanut maansa talouden kuntoon, saanut rauhan Lähi-itään ja Ukrainaan sekä pysäyttänyt ilmaston lämpenemisen.

Kesähelteillä oppositiopoliitikko vaati pääministeriä jättämään triathlonin ja twiittaamisen vähemmälle ja keskittymään työttömyyden torjuntaan. Niin, onhan tämä mahdottomaksi mennyt. Vaan mitä se Paasikivikin tuhrasi aikaansa päiväkirjojensa parissa. Kekkonen kulutti aikaa hiihtoladulla, vaikka maassa oli inflaatiota ja työttömyyttä ja maailmalla käynnissä kylmä sota. Koivistokin pelasi pääministerinä ja presidenttinä monina iltoina lentopalloa, vaikka tuonkin ajan olisi voinut käyttää idänkaupan edistämiseen!

Jotenkin sentään hiihtäminen ja halonhakkuu ovat sellaisia juurevampia ja kunnollisempia liikuntaharrastuksia. Niin ja pesäpallo ja kuulantyöntö!

Poliitikon ja erityisesti johtavan päättäjän on nykyisin jokseenkin välttämätöntä olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Suomen pääministerin lausunnot ja mielipiteet eivät saavuta maailman mediaa perinteisillä lehdistötiedotteilla tai toripuheilla. Meillä ei vielä ole taidettu tottua siihen, että kielitaitoinen ja sanavalmis pääministerimme on haluttu haastateltava useiden maiden uutisvälineissä. Hyvin monet eurooppalaiset johtajat käyttävät twitteriä julkisessa keskustelussa. Kaikki viestit eivät ole politiikka, päättäjillä on muitakin kiinnostuksen aiheita – onneksi.

Ilkeilevä oppositiopoliitikko luuli olevansa näppärä. Kansalaispalaute oli kuitenkin tyrmäävä. Ei kannattaisi mennä paljastamaan sitä, ettei ymmärrä sosiaalisen median merkityksestä tuon taivaallista, että on pudonnut kehityksestä omaan likakaivoonsa. Oppositiopoliitikko parahti ja väitti tulleensa väärinymmärretyksi.

Jos kyse oli oikeasti väärinymmärryksestä, niin suodaan anteeksi ja pyyhitään villaisella. On inhimillistä, että päättäjät lausuvat välillä sammakoita suustaan. Epäinhimillistä sen sijaan on, että lipsahdusten korjaamisen ja pahoittelujenkin jälkeen on tullut tavaksi jankuttaa jonkun päättäjän tai muun julkisuuden henkilön kerran erehdyksessä lausumia sanoja. Toivottavasti ivallisuus ja toisen ihmisen motivaatioiden epäileminen on ohimenevä ilmiö suomalaisessa keskustelussa.

Petri Lahesmaa

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä EU-lobbarina.

Petri Lahesmaa

Brysselissä vaikuttava Petri Lahesmaa on EU-lobbari sekä Turun kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja.