Puolue ilman arvoja – puolue ilman tulevaisuutta

Perussuomalaiset on puolue jolla ei ole arvoja. Ennustan, että puolue on tullut tiensä päähän. Uskon että tämän tietää jokainen, joka uskaltaa katsoa totuutta silmiin. Moni on erehtynyt, itse perussuomalaiset eniten, että puolue olisi pysyvä ilmiö. Tämä on ymmärrettävää, onhan puolue saanut paljon kannatusta edellisissä vaaleissa. Saatu suosio on myös puolueen turma. Nopea suosio on saanut ihmisten katseet sumuun.

Perussuomalainen puolue on joukko ihmisiä, joille vastustaminen on vaikuttamisen ydin. Timo Soini on tehnyt poliittista historiaa kokoamalla yhteen tämän sekalaisen joukon ja vienyt puolueensa jopa hallitukseen. Kaikki ei silti ole ihan Timon Soinin omaa ansiota. Soinia auttoi sopiva aika, vaalirahakohu sekä maailmantalouden ja erityisesti Euroopan talousalueen yskiminen ja globalisaatio ylipäätänsä.

Suomalaiset ovat pohjimmiltaan konservatiivisia ihmisiä. He arvostavat rauhallista, turvallista ja vaatimatontakin elämänmenoa. Liian nopeat muutokset, epävarmuus ja yhteiskunnan moninaisuus saa monet meistä suomalaisista epäileväisiksi. Monet ihmiset ovat tällä hetkellä aidosti huolissaan toimeentulostaan ja elämänmenonsa puolesta. Tätä joukkoa huolettaa kaikesta selviytyminen ja tulevaisuus. Huoli on ihan aiheellinen. Huoli sopii hyvin myös poliittisen liikehdinnän polttoaineeksi.

Monet ovatkin asettaneet toivonsa Perussuomalaisiin, uuteen puolueeseen ja erityisesti Timo Soiniin. Tähän joukkoon mahtuu myös rasisteja ja ulkomaalaisiin kriittisesti suhtautuvia yhteiskunnan monikulttuurisuudesta huolissaan olevia. He ovat useimmiten miespuolisia ja jollakin tasolla vihaisia lähes kaikelle ja kaikesta. Monikulttuurisuuden vastustaminen antaa takaraivossa kihisevän kiukun kanavoitua ikään kuin yhteisen hyvän eteen. Tämä saa oman kiukun ja pelot näyttämään poliittisesti ylevämmältä ja sosiaalisesti hyväksytymmältä kuin vain pelkkä ajatus siitä, että "en tykkää, en halua".

Perussuomalaisten puolueella on kuitenkin yhtä monta arvoa kuin sillä on kannattajia ja jäseniä. Liian monta. Jokainen perussuomalainen kanavoi omat unelmansa ja toiveensa puolueeseen. Ikään kuin puolue olisi poliittinen joulupukki. Kun siltä toivoo jotain, niin se pitäisi myös saada. Tämä on puolueen ongelma ja yksi perustelu sille, miksi se on jo poistumassa poliittiselta kartalta.

Yhtenäiseksi joukoksi puolueen kannattajia ei voi kutsua, sillä heillä ei ole yhteisiä arvoja. Se on vain ihmisten tyytymättömyyksiä ja vastustamisia kanavoiva pettyneiden ihmisten puolue. Ainut yhdistävä tekijä tälle joukolle onkin juuri puolue, johon he uskovat.

Perussuomalaiset on antanut loistavan mahdollisuuden vastustaa eri asioita ja tuoda julki pettymyksensä. Puolue on täyttänyt kuntien valtuustot ja eduskunnan ihmisillä, joilla on alituinen tarve vastustaa erilaisia asioita. Perussuomalaiset on kyllä ihan ansiokkaasti löytäneet liki asiasta kuin asiasta moitittavaa.

Tunnen monia perussuomalaisia. Teen heidän kanssaan päivittäin politiikkaa ja olen oppinut arvostamaan monia heistä. Joukossa useita hienoja ihmisiä. Heitä en tässä arvostele, vaan perussuomalaisuutta ilmiönä. Puolue, jossa nämä ihmiset toimivat, on pettänyt heidät. Se ei tuo sitä muutosta mihin sen äänestäjät ja vaikuttajat uskovat.

Perussuomalaisten ongelma perustuu antiikista tuttuun tragedian kaareen, jossa on kolme vaihetta: synty, nousu ja tuho. Pilke silmäkulmassa perustettu ”pappamopo”-puolue pystyykin kuin ihmeen kautta saamaan elämässään pettyneiden, vihaisten, varovaisten ja epäilijöiden huomion osakseen. Niiden huomion, jotka kokevat että heille ei ole tarjolla mitään, eikä heitä kuunnella. Yhtäkkiä löytyykin kanava, jossa voi olla osa ihan kunniallista poliittista liikettä. Syntyy ajatus, että omat pohdinnat ovatkin yhteiskunnallisesti arvostettuja ja tärkeitä. Sellaisesta syntyy ilman muuta innostus ja valtava halu toimia. Innostuksesta puhkuvat eivät huomaa, että heillä jokaisella on omat toiveet. Puolueesta tulee omien äänestäjiensä haavekuva.

Perussuomalaiset ei ole alunperinkään ollut varsinainen puolue, vaan pikemminkin jonkinlainen liikehdintä, ilmiö. Perussuomalaiset on ennen kaikkea vastustamiseen nojaava liikehdintä. Tragedia syntyy kun draama saa uuden käänteen. Käänne alkaa, kun puolue ilman arvoja pääsee valtaan. Mitä pitäisi tehdä ja miksi? Ilman arvoja ei tuollaisia päätöksiä pysty tekemään. Jokainen päätös ja valinta on arvovalinta. Ei ole olemassa päätöksiä ilman arvoja. Koska Perussuomalaisilla ei ole yhteisiä arvoja, eikä näkyä suunnasta, näkyy tilanne nyt kannattajien pettymyksenä. Puolue on pettänyt äänestäjänsä ja paljastanut oman tyhjyytensä. Puolue on matkalla kohti auringonlaskua.

Puolue, jonka arvojen ydin ja olemassaolon perusta on kannattajien tuhannet erilaiset tyytymättömyyden tunteet, kuolee ja tuhoutuu vallassa. Valta vie siltä vastustamisen oikeutuksen. Samalla valta ja edellytys arvopohjaiseen päätöksentekoon vie sen kannatuksen. Ihmiset näkevät, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kommentit (1)

Kommentit

Heikki Arikka

Heikki Arikka on globaalisti ajatteleva, paikallinen toimija ja Varsinais-Suomen Kokoomuksen puheenjohtaja.