Patsaita paraatipaikoille

Minulle ja muutamalle nopeimmalle kollegalleni tarjoutui mahdollisuus tutustua legendaarisen turkulaisen moottoripyöräilijän Jarno Saarisen pieneen kotimuseoon Linnankadulla. Työpäivän jälkeen tekemämme retken paikat menivät kutsun tultua melkoisella vauhdilla, aivan kuin Paroni itse aikoinaan radoilla.

Museo sijaitsee Saarisen Hautaustoimiston alakerrassa niissä samoissa autotallitiloissa, jossa Jarno uransa aikana huolsi ja viritti pyöriään. Vierailuamme isännöi maailmanmestarin pikkuveli Jari, joka tunsi erinomaisesti jokaisen näytteillä olleen menopelin ja jolla riitti kiintoisaa kerrottavaa jokaisesta Jarnon ajoasusteesta tai muusta kellarissa olevasta esineestä.

Käyntimme liittyi vireillä olevaan patsashankkeeseen, jossa Turkuun puuhataan kopiota Italian Petrignano d'Assisissa olevasta Paronia esittävästä pronssiveistoksesta. Niin suosittu vuonna 1973 Monzassa tapaturmaisesti menehtynyt tähtikuljettaja saapasmaassa vieläkin on, että hänen nimeään kantava Motoclub Jarno Saarinen haluaa sellaisen hänen kotikaupunkiinsa lahjoittaa. Kaksoiskappale on näillä näkymin tulossa Barkerinpuistoon Aurajoen rantabulevardille, joka on motoristien tuttu kokoontumispaikka kesäisin. Pidän sekä ajatuksesta että hyvin keksitystä sijoituspaikasta, vaikken itse moottoripyörällä ajelekaan.

Kovasti tykkään myös kuvataiteesta ja veistoksista katukuvassamme. Edellinen innostukseni kohde patsasrintamalla oli uuden Myllysillan neljään kulmaan saamamme ”Tähtiin tähyävät”. Kari-Petteri Kakon hahmoissa on humoristisen hienosti kuvattuna ihmisen ikäkaudet ja elämän vaiheet.

Näitä olemassa jo olevia ja tulevia taideteoksia mietiskellessäni ajatukseni lipuivat jokivartta pitkin Linnanpuistoon. Muistin yli kymmenen vuotta sitten lukemani Zacharias Topeliuksen tarinan Turun linnan tonttu-ukosta. Satusedän ensikertaa jo vuonna 1849 julkaistun teoksen nimikkohahmo teki silloin minuun niin suuren vaikutuksen, että pohdin tonttu-ukon jos kenen ansaitsevan patsaan Turkuun. Se olisi kiitos maamme vanhimmalle tontulle monisatavuotisista hyvin hoidetuista kunnossapitotöistä ja tiukasta järjestyksenpidosta linnassa.

Tonttu-ukon näköispatsas Turun linna taustallaan voisi olla satojen, tuhansien tai miljoonien maailmalle jaettujen valokuvien ja selfieiden suosittu kohde. Kooltaan se ei saisi ainakaan olla pienempi kuin Brysselin Manneken Pis, muttei sen tarvitsisi olla Kööpenhaminan Pientä merenneitoa suurempikaan. Sataman puolella valaistusolosuhteet ovat kuvaukselle otollisemmat ja sinne tonttu saataisiin maisemaan sopivasti kurkistelemaan vaikka tunnelinsa luukusta ja toteutettua liikenteellisesti turvallisemmin.

Linnantontun kanssa ja kautta voisimme kertoa vieraillemme tarinoita kaupunkimme historiasta ja kerrata niitä itsekin sopivin väliajoin. Kirjallisuutemme vaiheisiinkin siitä saisi mainion linkin. Muistelen tonttu-ukon tekijänoikeuksien tulleen hankituksi Turkuun jo 1970-luvulla ja niiden periytyneen nykyiselle Museokeskuksellemme. Pitäisikö ruveta puuhaamaan suomalais-virolaista veistoskilpailua viimeistään Turun 800-vuotisjuhlia ajatellen?

Petri Uggeldahl

Kirjoittaja on Kastussa asuva turkulainen ympäristötarkastaja

Petri Uggeldahl

 

 

Kastussa asuva ympäristötarkastaja havainnoi tällä palstalla isoja ja pieniä asioita turkulaisesta elämänmenosta. Joskus pyytämättä vähän kauempaakin.

Vapaa-ajallaan kirjoittaja tutkii mielellään lähiseudun kulttuuritarjontaa ja hakeutuu matkoillaan yleensä aina ensimmäiseksi teatteriin. Toki vanha harrastajanäyttelijä pitää kovasti myös saunan löylyistä ja erityisesti itämaisista kylpylöistä. Matkailu avartaa!

Usko turkulaiseen jääkiekkoon on edelleen tallella, mutta isän perintönä kiinnostus myös jalkapallokenttiä kohtaan on viimeaikoina lisääntynyt. Seuroista TPS, TuTo ja Inter kuuluvat sympattavien tiimien joukkoon ja koripallokin kolahti yhdellä käynnillä Biisonien kotiluolassa.

Ugge on hyvän ruuan ystävä ja ikuinen laihduttaja, joka pidempien lomien aikaan suuntaa mökilleen Viron Saarenmaalle.