Turku sai hienon teatteritalon

Aurajoen rannalla oli perjantaina historiallinen hetki, kun Turun kaupunginteatteri avattiin kolmen evakkovuoden jälkeen.

Peruskorjattu teatteritalo hohti uutuuttaan ja sai avajaisvierailta runsaasti kiitosta.

Pientä hämmästelyä herätti lämpiön ilmastointi. Kun ilta-aurinko porotti sisään suurista ikkunoista, moni pyyhki hikeä otsaltaan. Ehkä ilmanvaihtoa täytyy vielä kääntää pykälää kovemmalle.

Peruskorjatun teatteritalon avasi Stingin säveltämä suurmusikaali Viimeinen laiva, joka kertoo kuolevasta telakkakaupungista. Niin musikaalin aihe, näyttävä toteutus kuin kaupunginteatterin näyttelijöiden laulu saivat avajaisvierailta kehuja.

Turulla on nyt todella hieno teatteri, jossa kelpaa käydä ja jonne kehtaa tuoda vieraatkin.

Sekä teatterin tekijöiden että tavallisten turkulaisten puolesta harmittaa, että peruskorjauksen hinta nousi 26 miljoonasta 45 miljoonaan euroon.

Ylitys on aiheuttanut paljon polemiikkia ja ihan syystä. Tavallisen ihmisen on vaikea ymmärtää, miksi ammattilaiset eivät osaa arvioida remontin hintaa.

Keskustelussa on hyvä muistaa, ettei vika ole teatterissa tai sen tekijöissä. Vika on Turun kaupungissa, joka ei osannut tilata urakkaa oikein.

Uniikkeja arvorakennuksia on toki vaikeampi korjata kuin tavallista rintamamiestaloa. Matkalla tulee helpommin yllätyksiä, jotka nostavat hintaa.

Päättäjien ja kuntalaisten kannalta olisi kuitenkin reilua, että yllätykset saataisiin hallintaan. Vaikeisiin peruskorjauksiin olisi parempi vaikka laskea valmiiksi ylimääräistä. Budjetin alittuminen on aina iloinen yllätys.

Toinen vaihtoehto on niin kutsuttu allianssimalli, jossa tilaaja, suunnittelijat ja urakoitsijat jakavat hankkeen riskit ja hyödyt. Sitä kannattaisi kokeilla seuraavissa peruskorjauksissa.

Kirjoittaja on Turkulaisen päätoimittaja.

Päätoimittaja Koivisto

Tällä palstalla julkaistaan Turkulaisen päätoimittajan Janne Koiviston pääkirjoituksia.