25.6.2012 - 09.55

Korkeakoulujen hakijasuma puretaan

Perheemme esikoisen myötä olen tänä keväänä ensimmäistä kertaa jännittänyt ylioppilaskirjoituksia ja pääsykokeita äidin ominaisuudessa. Pääsykokeet ja niihin valmistautuminen alkaa nyt olla tämän kevään ja kesän osalta ohi ja nyt odotetaan jännittyneenä tuloksia. Opiskelupaikan saaminen tai edes oman alan valinta ei ole helppoa uudelle ylioppilaalle. Tutkimusten mukaan vasta noin 25 vuoden iässä ihmisen aivokuori on täysin kehittynyt, mutta silti oma opiskeluala ja ammatti pitää valita jo paljon ennen kun täysi kypsyys ja käsitys omista vahvuusalueista on saavutettu. Ei ole helppoa nuorilla.

Aloituspaikkoja menee hukkaan

Opiskelupaikan saaminenkin on toisinaan piinallisen vaikeaa varsinkin toivomalleen alalle, niinpä usein joutuu yrittämään seuraavina vuosina uudelleen. Tämä sitten taas johtaa opintojen aloittamisen viivästymiseen ja monissa tapauksissa lyhentää niitä paljon puhuttuja työuria. Itse asiassa korkeakoulupaikkoja on riittävästi eli enemmän kuin mitä korkeakouluihin hakeutuvien ikäluokan koko on. Opiskelupaikan saamisen viivästys johtuu niin sanotusta hakijasumasta eli siitä että tällä hetkellä korkeakouluissa suuri osa aloituspaikoista menee niille hakijoille, joilla jo on tutkinto tai opiskelupaikka korkeakouluissa. On selvää, että jo korkeakoulussa opiskelleen on helpompaa pärjätä pääsykokeissa ja saada uusi opiskelupaikka kuin vasta lukion käyneillä. Näin ollen yliopistoissa jopa 7 000 aloituspaikkaa vuodessa ja ammattikorkeakouluissa 6 000 paikkaa vuodessa menee tällaisille hakijoille, jotka vastaavasti jättävät aiemman saamansa paikan tyhjäksi eli sangen suuri määrä opiskelupaikoista menee tavallaan hukkaan vuoden tai kahden vuoden opiskelun jälkeen samaan aikaan kun monet jäävät kokonaan ilman paikkaa. Tähän epäkohtaan aiotaan nyt puuttua.

Aloituspaikkoja riittää jatkossakin kaikille

Opiskelupaikkoja on kyllä riittävästi, mutta niiden jakosysteemiä opiskelupaikkaa hakeville täytyy nyt järkevöittää. Vaikka mm. ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkoja ollaan vähentämässä noin 2000 paikalla, pienenee ikäluokka samaan aikaan noin 3000 nuorella eli kokonaistarjonta ei tule vähenemään vaikka niin virheellisesti ovat monet päätelleetkin. Korkeakoulupaikkoja on tarjolla vähennystenkin jälkeen koko maassa keskimäärin 67,4 %:lle koko ikäluokasta. Ikäluokastahan noin 50 % hakee paikkaa korkeakoulussa eli korkeakoulujen opiskelupaikkoja on runsaasti yli tarpeen.

Apua lainmuutoksista

Sivistysvaliokunnan käsittelyyn on juuri tullut yliopistolain, ammattikorkeakoululain sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annetun lain muutosesitykset. Muutoksia ehdotetaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hakumenettelyyn ja opiskelijavalintaan vuodesta 2014 alkaen, jotta pääsy korkeakouluopintoihin sujuvoituisi. Siistysvaliokunnan käsittelyyn juuri tulleiden esitysten mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavaan koulutukseen haettaisiin kaikkien korkeakoulujen yhteisessä valtakunnallisessa yhteishaussa ja vanhat hakujärjestelmät yhdistettäisiin yhdeksi korkeakoulujen hakujärjestelmäksi.

Yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös, jonka mukaan osa haettavista opiskelupaikoista voitaisiin varata niille, jotka eivät ole aikaisemmin suorittaneet Suomen koulutusjärjestelmän mukaista korkeakoulututkintoa tai vastaanottaneet korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Korkeakoulut saavat toki itse näistä etusija-asioista päättää, mutta joka tapauksissa kaikkien korkeakoulujen yhteishaku tulee käyttöön keväällä 2014. Tällöin hakijat hakevat mieluisuusjärjestyksessä korkeakouluihin ja jokainen saa sitten enää vain yhden opiskelupaikan ja tämän lisäksi korkeakoulut voivat antaa etusijan vaikkapa kiintiöiden avulla niille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa. Näitä aloituspaikkoja pitäisi uudistuksen avulla vapauttaa ensimmäistä paikkaansa hakeville, jotta voidaan asteittain purkaa tätä hakijasumaa. On tärkeää, että samalla korkeakoulut kehittävät joustavia mahdollisuuksia vaihtaa alaa ja korkeakoulua. Vaihtamisen suurin ongelmahan on sen vaikutus juuri ensimmäistä paikkaansa hakevien pääsyyn opintoihin, ei niinkään tuo vaihtaminen itsessään.

Opiskelupaikkaa vailla olevien asemaa parannetaan

Tämän uudistuksen toisessa vaiheessa korkeakoulujen yhteishaku varataan jatkossa pelkästään ensimmäistä paikkaansa hakeville. Silloin yhteisvalinta muodostuu vain aidosti uusien koulutusputkeksi, kun taas korkeakoulujen sisäisen ja niiden välisen vaihtamisen tavat tulevat käsitellyksi yhtenä omana kokonaisuutenaan. Tällöin tulee mietittäväksi opintosuunnan vaihtamisen kannalta muun muassa hakukohteiden laajuus eli se, valitaanko suoraan tiettyyn pääaineeseen vai kenties laajempaan kokonaisuuteen, jolloin tarve siihen vaihtamiseen erillisen valinnan kautta vähenee, tai sitten se, voidaanko lähialojen välillä vaihtajia valita aiempien opintosuoritusten perusteella tai voidaanko kauempien alojen välillä vaihtajia valita pääsykokeella tai sitä vastaavalla menettelyllä. Toisessa vaiheessa nämä suuntautumisen vaihtamisen eri tavat tulevat tarkastelluiksi omassa kokonaisuudessaan ja aidosti uudet opiskelijat sitten taas omassaan. Tämä vaihe tullee voimaan aikaisintaan vuonna 2015 kenties vasta 2017 kun tuolle alan vaihtamiselle saadaan selkeät käytännöt ensin syntymään.

Alan vaihtamista ei toki ole tarkoitus hankaloittaa, vaan sen on tarkoitus tapahtua vain eri väyliä myöten kuin nykyisin. Opiskelijoita valitessaan korkeakoulut voivat ottaa huomioon aiemmat opinnot tai pistää vaihtajatkin samaan pääsykokeeseen muiden kanssa. Olennaista on, että vaihtaja ei voi viedä aloituspaikkaa ensimmäistä paikkaansa hakevalta, joko uusilta ylioppilailta, kenties asevelvollisuuden suorittaneelta, ehkä perhesyistä ilman paikkaa olevilta. Samalla murretaan se nollasummapeli, jossa mahdollisuus alanvaihtoon kaventaa automaattisesti uusien mahdollisuutta päästä sisään. Kyse on siis tavasta parantaa korkeakoulutuksen läpäisyä, kun jokainen valmistuva olisi käyttänyt pääsääntöisesti vain yhden aloituspaikan. Lakiesitykset tähän liittyen tulevat käsittelyyn myöhemmin tämän hallituskauden aikana.

Entäpä Sveitsin malli?

On toki toinenkin tapa taata opiskelupaikka kaikille vaikkapa Sveitsin mallin mukaan. Siellä kaikki saavat aloittaa missä korkeakoulussa tahtovat, mutta ensimmäisen vuoden opiskelun jälkeen tulee karsintakoe, jonka jälkeen sitten valitaan ne jotka saavat jatkaa. Tässä mallissa on etunsa, mutta se on varsin kallis. Sitä paitsi Sveitsissä on lukukausimaksut toisin kuin Suomessa ja siellä vain noin neljännes nuorista käy lukion ja sen myötä hakeutuu korkeakouluun kun taas suurin osa ikäluokasta suuntautuu ammatilliselle puolelle.

Eeva-Johanna Eloranta

Mitä pitäisi muuttaa, jotta maailmasta tulisi parempi? Kohmolainen kansanedustaja pohtii aikamme ilmiöitä maailmaparantajan näkökulmasta. Neljän lapsen äiti ei oikein kovin hyvin osaa/ehdi rentoutua, mutta yrittää valtiopäivätoimien ja pyykkivuoren välissä kuitenkin kuluttaa edes kuntoilupolun pohjaa sauvalenkeillä.