23.4.2012 - 11.12

Kirkko myytävänä!

Kirkon pahin painajainen on toteutunut Tanskassa. Kööpenhaminassa on nimittäin päätetty sulkea kirkkoja, koska niissä ei ole riittävästi kävijöitä. Osa papeista on saanut pitää sunnuntain jumalanpalveluksiaan tyhjissä kirkoissa. Suljettavia kirkkoja on peräti 16. Tanskassa ollaan täysin uudenlaisen tilanteen edessä. Ilmiö ei sinänsä ole mikään uusi. Esimerkiksi Englannissa anglikaanikirkko on joutunut myymään kirkkojaan kävijä - ja rahapulan vuoksi. Siellä pahimmillaan entisistä kirkoista on tullut hindutemppeleitä. Ruotsissa puolestaan harkitaan kirkkojen purkamista jopa räjäyttämistä saman ilmiön tiimoilta.

Miksi tällaiseen tilanteeseen ylipäätään on tultu? On selvää, että aika muuttuu ja ihmiset eivät ole niin hartaita kirkossakävijöitä kuin ennen. Kirkon merkitys monen ihmisen elämässä ei ole enää niin suuri kuin aikaisemmin. Siitä kertoo selvää kieltään meilläkin jatkuva jäsenmäärän lasku. Jälkiviisaus on tietenkin aika turhamaista. Mutta miksi tilanteeseen ei oltu osattu varautua? Olisiko joku kaukonäköinen osannut kertoa ajoissa, että kirkko voisi toimintaansa muuttamalla ja panostamalla ihmisten kohtaamiseen saada tilanteen korjattua ainakin osittain.

Suurin kiusaus taitaa kaikkialla kristikunnassa olla se, että jäädään turvallisten virasto-, seurakuntakoti- ja kirkkoseinien sisäpuolelle nypertelemään. Samalla kirkko vieraantuu kovaa vauhtia ihmisistä ja tietenkin ihmiset kirkosta. Mitä iso maailma edellä , sitä pieni Suomi perässä. Toivoakseni tämä ei ole meidän lähitulevasuuttamme. Turussa ollaan kyllä taloudellisten pakotteiden edessä luopumassa tietyistä seurakuntatiloista, mutta ei ainakaan vielä kirkkorakennuksista.

Kuntarakenneuudistuksen myötä kirkossa on jouduttu miettimään seurakuntarakenteita. Toivottavasti päättäjiltä löytyy nyt rohkeutta nähdä, millainen voimavara paikallisseurakunnassa ja sen ruohonjuuritason työssä on. Mitä isoimmiksi rakenteet kasvavat, sitä nopeammin Tanskan ja Ruotsin todellisuus meitä kohtaa. Toiminta on se käyntikortti, joka kertoo kaiken oleellisen seurakunnasta. Silloin, kun seurakunnalla on jotakin todellista annettavaa ja merkitystä ihmiselle, etenkin hengellisellä kentällä, silloin ei tarvitse saarnata tyhjille seinille. Meillä kirkko ei ole myytävänä!

Kommentit

Kommentit

Seurakuntayhtymän kiinteistölautakunnassa tehtii selvä linjaus, ettei kirkkorakennuksia laiteta myyntilistalle. Toivottavasti Suomessa ei koskaan tarvi mennä siihen. Joitakin tiloja, joissa on melkoisen vähän toimintaa, on ehdotettu luovuttavaksi. Nyt jokaisella seurakunnalla on itse tilaisuus arvottaa itse tilansa ja tehdä esityksiä pitämisen tai luopumisen puolesta.

Raili (ei varmistettu)

Savonlinnassa puuhaavat Pikkukirkon myymistä takaisin ortodokseille. Kyseessä on siis alunperin 1800-luvulla ortodoksiseksi kirkoksi rakennettu kirkko. Kuopiossa luterilaiset hierovat katolilaisten kanssa kauppaa Vanhasta Männistön kirkosta. Kyllä kirkkoja on myyty ennenkin. Helsingin Pitäjänmäen 1929 rakennettu kyläkirkko toimi kirkkona vain 30 vuotta ennen kuin se joutui toisarvoisiin tehtäviin kiuastehtaaksi, venevarastoksi ja epilepsialiiton tilaksi. Nykyään se on lapsiperheen koti ja toimii sen lisäksi Kulttuurikirkko-nimellä vuokrattavana juhla- ja kulttuuritilana.

Minä toivoisin - varsinkin perinteisten kirkkorakennuksilta näyttävien - kirkkojen pysyvän sakraalikäytössä. Seurakuntataloja ja -koteja sekä pappiloita on helpompi muuntaa toisiin käyttötarkoituksiin vaikkapa yhdistysten käyttöön, perhekodeiksi, avoimiksi päiväkodeiksi, kulttuuritiloiksi yms. Ehkä joku moderdi kirkko taipuisi vaikka konserttisaliksi, jos olisi pakko kirkoista luopua. Helsingin Fredrikinkadulla on vuodesta 1995 ollut ravintolatoimintaa entisen Lutherkirkon tiloissa. Tällä hetkellä paikassa toimii DOM Helsinki Discotheque -niminen yökerho...

Kirkossa kävijä 35v (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun

Jouni Lehikoinen

Olen reilusti alle viisikymppinen "pesunkestävä turkulainen" kirkkoherra,jonka koti on Paimiossa. Luotsaan Mikaelinseurakuntaa,jossa aloitin kirkkoherran hommat vuonna 2003. Pappina olen toiminut vuodesta 1984.

Perheeseeni kuuluu vaimon lisäksi viisi lasta sekä kaksi Suomen lapinkoiraa sekä kissa.

Kiekkojoukkueen HC Hurmoksen kapteenina olen oppinut seuraamaan jääkiekkoa melko kriittisesti sekä jään pinnan- että mailanvarren tasolta. Turkulainen jääkiekko ja jalkapallo ovat lähellä sydäntäni - ooppera-ja sinfoniamusiikki sen sijaan eivät!