Lapset ovat monille kuin välttämätön paha

Pikkutyttö istui yksin kauppakeskuksen vaatekaupan edessä olevalla penkillä ja niiskutti. Kävelin ohi ja arvelin, että arviolta 5–6-vuotias tyttö on eksynyt äidistään. Käännyin takaisin ja kysyin tytöltä, mikä hätänä, oletko kadottanut äidin tai isän.

Ensin tyttö vastasi itkuisella äänellä ”joo”, mutta tarkentavia kysymyksiä esittäessäni hän kertoikin äidin olevan vastapäisessä myymälässä. Ja siihen perään hän lisäsi, että ”mulla on nälkä”.

Sydäntä kouraisi ja sisuksissa kiehui. Kello oli jo yli yhden iltapäivällä ja arvelin, että tytön ainoa ateria oli toistaiseksi ollut aamiainen. Lapsi oli nälissään yksin ja äiti vain shoppaili.

Otsikoihin nousevat lasten kaltoinkohtelun ääritapaukset, kuten pedofiilien uhrit ja surmaamiset, mutta julkisuudelta piilossa lapsille tehdään joka päivä muutakin pahaa.

Useat vanhemmat kohtelevat lapsiaan välinpitämättömästi, huonommin kuin monet lemmikkejään. Lasten riittävästä ja kunnollisesta ruuasta ei huolehdita, vaatteet eivät vastaa sääoloja eivätkä lapset tunne oloaan turvalliseksi.

Kaltoinkohtelijoita eivät ole vain ne vanhemmat, joiden elämänhallinta on hukassa päihteiden tai muiden vakavien ongelmien vuoksi. Lastensa heitteillejättöön syyllistyvät myös niin sanotut paremmat ihmiset, varakkaat ja koulutetut.

Jotkut vanhemmat haluavat, että lapset ovat näkymättömiä, äänettömiä ja vaivattomia. Ilmeisesti lapsista aiheutuvia velvollisuuksia ei ole ymmärretty tai tiedostettu ennen kuin jälkikasvua on alettu hankkia.

Lapset tuntuvat monille olevan kuin välttämätön paha, joka nyt vain kuuluu parisuhteeseen tietyssä vaiheessa. Lapsia pidetään sisustuselementtinä, kuin koristetyynynä trendikkäässä lastenhuoneessa.

Varmimmin lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia, jos äiti, isä ja muut läheiset ovat lämpimän rakastavia ja huolehtivat lapsen perustarpeista. Vähennetään lelukrääsää ja lisätään huolenpitoa.

Armi Suojanen