Valuutta ei selitä Ruotsin ja Suomen menestyksen eroa

Suomi kasvoi hiukan Ruotsia nopeammin euroaikana vuoteen 2008 saakka. Seuraavan vuoden taantumassa Suomi putosi enemmän kuin Ruotsi, mutta kuopan pohjalla oltiin vielä tasoissa. Sitten alkoi elpyminen, joka tyssäsi Suomessa parin vuoden jälkeen, mutta on jatkunut Ruotsissa. Nyt me olemme alempana kuin 2008 ja ruotsalaiset korkeammalla.

Moni hakee syytä tälle eurosta, vaikka kasvuvauhtierot syntyvät hyvin monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Eurolla on vaikea selittää sitä, että Suomi on kasvanut euroaikana enemmän kuin Saksa, mutta Saksa on toipunut vuoden 2009 taantumasta meitä nopeammin. Kyllä euromaakin on voinut pärjätä.

Valuutan vaikutusta voidaan arvioida valuuttakurssin näkökulmasta. Ruotsin kruunu devalvoitui euroon nähden vuonna 2009, mutta se alkoi nopeasti vahvistua ja on ollut vuodesta 2010 lähtien vahvempi kuin ennen kriisiä. Ajatellen Ruotsin vientiä euroalueelle, maalle olisi siis ollut hiukan edullisempaa olla elpymisen aikana eurossa kuin kruunussa!

Yksi kasvun selittäjä on hintakilpailukyky. Suomen ja Ruotsin vertailu osoittaa, että taantumaan saakka mentiin samaan tahtiin, mutta elpymisen aikana Suomi on menettänyt kilpailukykyään suhteessa Ruotsiin. Siinä on osaselitys meidän jälkeen jäämiselle.

Suomen nousua ennen taantumaa selitti erityisesti teknologiateollisuuden vahva kasvu. Kun se loppui, tilalle ei ole löytynyt uutta. Puunjalostuksen laskeva suuntaus ja elektroniikan romahdus ovat yhdessä vieneet Suomen vaikeuksiin. Ruotsissa sekä kriisiä edeltäneen nousun että siitä toipumisen aikana yksityisillä palveluilla on ollut vahva osuus kasvussa.

Yhtenä hyvänä selittäjänä Suomen ja Ruotsin erilaiselle menestykselle on pidettävä tuotantorakenteen eroja. Ruotsi on monipuolisempi. Yksipuolisempi rakenne näytti pahan puolensa meille. Kahden suuren vientisektorin painuminen samaan aikaan alas oli liian raskas isku, josta toipuminen ottaa aikaa.

Voidaan tietysti myös jossitella, olisiko meille tullut devalvaatioetua, jos olisimme olleet markassa. Suomen maakohtainen erityisongelma, ns. epäsymmetrinen sokki, on nyt selvästi paha. Siksi voisi ajatella, että markka olisi devalvoitunut – toisin kuin kruunulle on käynyt. Vaikka Ruotsia ei voi pitää esimerkkinä oman valuutan tuomasta kasvuedusta, aina voi jossitella, kuinka Suomelle olisi käynyt markan kanssa. Varmaa vastausta tähän emme koskaan saa.

Opetus näyttää olevan se, mistä jo ennen rahaliittoon menemistä puhuttiin. Kilpailukyky täytyy pitää kunnossa ja rakenteen monipuolisuus on hyväksi. Jos nämä asiat ovat kunnossa, maa pärjää, olkoon eurossa tai omassa rahassa. Ruotsi näyttää antavan hyvän esimerkin juuri tästä ja se olisi varmaan pärjännyt Saksan tapaan eurossakin. Toivotaan, että Suomi onnistuu kulkemaan samaan suuntaan.

Paavo Okko

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori (emeritus)

Paavo Okko

Talousasiantuntija Paavo Okko on Turun Kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen emeritusprofessori.