Piilota X Palauta

Puhutellaan kuin lapsia

Kommentoi

Laitathan tämän lehden takaisin telineeseen, kun olet tutustunut siihen, kiitos! Onko tyyli tuttu nykyaikana?

Nykyinen ohjekylttikieli puhuu meille kuin lapselle. Pian kielihistorioitsijat siirtävät imperatiivin museoon. Pyyhi jalkasi, pese kätesi, syö puurosi, sanottiin ennen. Nykyisin kuulee vanhempien puhuvan lapsilleen kauppaketjujen ja mainosmaailman hempeällä tyylillä: Jessica-kulta, ethän kiusaa naapurin Camilla-tyttöä. Kaiken perään lisätään tuo hän- ja han -häntä

Mistä tämä uusi suostutteleva kehottaminen on kieleemme tullut? Varasin taannoin kokoustiloja suomalaisesta hotellista. Sain allekirjoitettavaksi monisivuisen pumaskan, jonka teksti oli aivan käsittämätöntä. ”Tämän molemminpuolisen sopimuksen tarkoituksena on pitää huolta siitä, että me kaikki olemme yhtä mieltä niistä säännöistä, joita kokouspakettiin liittyen noudatamme. Saammehan allekirjoituksesi sopimuksen jokaiselle sivulle.” Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi Seikkailupuiston askartelupajan huoneentaulu. Kyse on kuitenkin juridisesti sitovasta sopimuksesta, joka on kirjoitettu lepertelevään tyyliin.

Entäs sitten nämä hotellin ovenkahvaan laitettavat läpyskät. Teen työmatkallani hotellihuoneessa töitä, kiitos hotellin tarjoaman maksuttoman langattoman verkon. Jotta huonesiivooja ei tule pölynimurin kanssa huoneeseen, ripustan oven kahvaan kyltin. Ja mitä siinä nykyisin lukeekaan: ”Ethän häiritse – täällä nukutaan”. Aion teettää oman ovilapun: ”Häivy – teen töitä!” Minkähän kunnianloukkaussyytteen siitäkin saa? Tuleeko hotelliketjulle paha mieli? ”Ethän ripusta ovenkahvaan muita kuin hotellimme omia kylttejä”.

Jos asiakkaan ja palveluntarjoajan välisessä harmonisessa yhteisymmärryksessä jokin meneekin pieleen, seuraa pahoittelua. Kun mikä tahansa yritys ilmoittaa: ”Pahoittelemme teille mahdollisesti koitunutta harmia”, se tarkoittaa, että asia ei kosketa meitä vähääkään. Kotona ja koulussa minulle opetettiin, että kun on syytä, pyydetään anteeksi. Siis ei vain sanota, vaan pyydetään loukatulta lähimmäiseltä, että tämä antaisi anteeksi. Samaan museoon imperatiivin kanssa on sittemmin joutunut anteeksi-sanakin. Valtava pahoitteluaalto on levinnyt arkikieleen. ”Olen pahoillani, jos loukkasin sinua” Se on harmiton tapa ilmaista, että voi voi kuinkas sinulle sattuikin, tunnen empatiaa, mutta onhan vika oikeastaan sinussa.

Petri Lahesmaa