21.7.2011 - 11.00

Mökkimatkalla valittajan kanssa

Pari vuotta sitten löysin kaupunginkirjaston äänikirjahyllyn. Sen jälkeen pitkillä mökkimatkoilla on tullut kuunneltua jo aika monta lukematonta teosta. Juhannuksena mukaan valikoitui Tuomas Kyrön verraton Mielensäpahoittaja. Ajo Saarenmaalle taittui joutuisasti Antti Litjan tulkitessa 80-vuotiaan vaarin tuntoja maailman menosta. Jokainen viisiminuuttinen tarina alkoi sanoilla ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun…”.

Harmin aiheita löytyi jahtimakkaran koostumuksesta, veronpalautuksesta, ystävänpäivästä ja jopa päivänpaisteesta. Vähän joka asiasta oli jotain huomauttamista. Suomalaiset eivät osanneet jonottaa apteekissa eikä ohittaa liikenteessä. Moottoritiekin oli rakennettu hyvän hillasuon päälle eikä sitä lentävää oravaa varmaan kukaan koskaan ollut nähnytkään. Ymmärtämättömiä olivat sekä lääkäri että oma poika.

Laivamatkan aikana auto oli ruumassa ja kuuntelu keskeytyi. Kannella kahvitellessani sulattelin hauskaa tekstiä vakavammin. Kuinka me ihmiset jaksamme valittaa usein mitättömistäkin asioista. Sulkematta itseäni pois joukosta.

Tallinnaa odotellessa muistelin arkisia asioita, joissa suomalaisten ja virolaisten erilainen suhtautuminen asioihin on tullut esiin. Ei tarvinnut mennä pääsiäistä kauemmas.

Vähän ennen kevätlomaa tein muutamia tarkastuskäyntejä pihoille joissa savusi joku muu kuin grilli. Palavan lehtikasan krääsä oli häirinnyt naapureita tai ohikulkijoita. En minäkään mainitusta hajusta pidä, vaikka kansallispuistojen talkooleireille olenkin osallistunut. Kulotus on asia erikseen.

Turussa on hyvä puutarhajätteen erilliskeräys ja omatoiminen kompostointi kiinteistöllä on kaikkein suositeltavinta. Polttopuuhissa on aina omat vaaransa ja tikun sytyttänyt vastuussa jos jotain sattuu. Ja ihan riittävästi on sattunut.

Touhu on ympäristö- ja terveysnäkökulmat huomioiden haitallista ja lisäksi kaupungin ympäristönsuojelumääräysten vastaista. Meillähän ainoastaan pieniä määriä risuja ja oksia saa polttaa haja-asutusalueilla.

Jätehuoltomääräykset sanovat saman korostaen, ettei valkean joukkoon saa laittaa mitään muuta jätettä.

Kun huhtikuisena iltana sitten saavuin Viron suurimmalle saarelle ja Tornimäen taajamaan mennäkseni kyläkauppaan, huomasin lastentarhan pihalla pari savuavaa lehtikasaa. Olivat jo melkein finaalissa. Lapset olivat ihan itse päivällä haravoineet tätien kanssa.

Asenne ratkaisee, vaikka elettäisiin samojen EU:n pykälien alaisina.

P.S. Parannusta etelänaapurissa on tapahtunut. Autonrenkaita ei enää polteta kyläjuhlien juhannuskokoissa.

Petri Uggeldahl

Petri Uggeldahl

 

 

Kastussa asuva ympäristötarkastaja havainnoi tällä palstalla isoja ja pieniä asioita turkulaisesta elämänmenosta. Joskus pyytämättä vähän kauempaakin.

Vapaa-ajallaan kirjoittaja tutkii mielellään lähiseudun kulttuuritarjontaa ja hakeutuu matkoillaan yleensä aina ensimmäiseksi teatteriin. Toki vanha harrastajanäyttelijä pitää kovasti myös saunan löylyistä ja erityisesti itämaisista kylpylöistä. Matkailu avartaa!

Usko turkulaiseen jääkiekkoon on edelleen tallella, mutta isän perintönä kiinnostus myös jalkapallokenttiä kohtaan on viimeaikoina lisääntynyt. Seuroista TPS, TuTo ja Inter kuuluvat sympattavien tiimien joukkoon ja koripallokin kolahti yhdellä käynnillä Biisonien kotiluolassa.

Ugge on hyvän ruuan ystävä ja ikuinen laihduttaja, joka pidempien lomien aikaan suuntaa mökilleen Viron Saarenmaalle.