Olen narkomaani, sua hengittäen.

"Olen narkomaani, sua hengittäen". Näin lauloi Dingo 1980-luvulla kappaleessaan Autiotalo. Autiotalot ja narkomaanit kulkevat käsi kädessä vielä 20 vuoden jälkeenkin. Kesäkuun alussa sain kuvauskeikan, jossa linssien läpi piti ikuistaa muutama purku-uhan alla oleva puutalo Turun keskustan lähettyvillä.

Äkkiseltään katsottuna talot ovat autioita, eivätkä herätä kiinnostusta sen enempää. Ikkunat on laudoitettu umpeen ja ovet ruuvattu kiinni. Yhden oven karmeissa törröttävät ruuvit merkkinä siitä, että ovi on ollut käytössä sulkemisen jälkeen. Joku on ollut yösijaa vailla.

Tunkkainen, maakellarista tuttu haju tunkeutuu sieraimiini, samalla kun kävelen varovasti hämärässä eteenpäin. Saavun huoneeseen, jossa törmään odottamattomaan näkyyn. Pöydällä on lusikka, neuloja ja ruiskuja. Tyypillisiä välineitä heroiini- tai subutex-riippuvaisen jäljiltä. Mietin, miksi juuri täällä, kaiken lian ja pölyn keskellä, hämärässä ja kylmässä.

– Ei ole oikein mitään muita paikkoja, on hylkiö. Ei ole tervetullut minnekkään neulojen ja lusikoiden kanssa. Jonnekkin on kuitenkin päästävä ”fiksaamaan” ja nopeasti, koska on "dopesick" eli tosi kipeä, kertoo ystäväni Rane Raitsikka, joka eli asunnottomana ja huumekierteessä Los Angelesin kaduilla 1990-luvulla.

Heroiini on vaarallinen huumausaine, jota käytettiin Suomessa pitkään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Muutamissa euroopan maissa heroiinia määrätään yhä reseptilääkkeeksi voimakkaisiin kiputiloihin. Heroiinin käyttö aiheuttaa syvenevää henkistä ja fyysistä riippuvutta. 2000-luvun aikana Subutex on ajanut helpomman saatavuutensa takia käyttäjämäärissä heroiinin ohi. Se on halvempaa ja sitä on helpompi hankkia.

– Subutex on vittumaista kamaa. Sitä on heti vaikka kilo saatavilla, kertoo eräs käyttäjä.

Subutexin tai heroiinin aiheuttama riippuvuus ajaa käyttäjänsä juuri sinne, missä kamaa on helpoin ja vaivattomin käyttää. Ympäristöllä ei ole väliä.

– Subutex on kuin sisäinen villapaita, se lämmittää, kertoo toinen nimettömänä pysyttelevä käyttäjä.

Rane Raitsikan mukaan käyttäjät viihtyvät omissa oloissaan myös siksi, että muiden ihmisten näkeminen on vastenmielistä, koska silloin näkee oman tilansa liian selvästi. Ja sitähän kukaan riippuvainen ei halua.

Sivukujat ja asumattomat rakennukset tarjoavat maisemat huumeriippuvaisen maailmaan. Ympäristö on todella vaarallinen. Ihmiset ovat epätoivoisia ja vieroitusoireiden runtelemia. Rikollisuuden on helppo juurtua maahan. Pimeys antaa tilaa väkivallalle ja ryöstelylle.

– Joku romantiikkahan noissa laitakujissa ja autiotaloissa on, mutta se haihtuu yhtä nopeasti, kuin kaman vaikutus lakkaa. Todellisuus siitä, että ”tämä  on mun elämä” iskee vasten kasvoja. Näissä paikoissa ihmisen elämä on usein uuvuttava, epätoivoinen, surullinen ja usein hyvin lyhyt, Raitsikka toteaa.