Paikalliset

Millaista on feissarin arki Turussa? – "On niitäkin, jotka haistattelevat suoraan"

feissarit Sadat ohittavat Turun keskustan feissarit sen enempää kuuntelematta.

Toukokuusta asti Turun keskustassa feissannut Vesa Vainio joutuu useimmiten tyytymään kieltäviin vastauksiin.

Annastiina Lehtonen

Feissari Turun keskustassa on kohde, mitä ohikävelijä mitä useimmin pyrkii välttämään. Ihmiset liikkuvat usein kiireessä, eikä moni jaksa vaivautua kuuntelemaan feissarin mainospuheita, vaikka asia olisi tärkeä.

Turun keskustassa työskentelevälle Solidaarisuus-järjestön feissari Vesa Vainiolle, 23, tämä on arkipäivää.

– Yleisin vastaus on ei kiitos, ei ole aikaa.

Niin toteaa myös yhtenä arkipäivänä kävelykadulla ohi kulkevat naiset, jotka eivät halua jäädä kuuntelemaan tietoa naisten silpomisesta.

– Tärkeä asia, mutta menen mieluummin nyt kyllä kahville, toinen naisista toteaa.

Feissarit, hyväntekeväisyysjärjestöjen face to face -varainhankkijat, ovat kaupunkien katujen peruskalustoa.

Vainio kohtaa tavallisena työpäivänään satoja ihmisiä, joista juttelemaan pysähtyy vain murto-osa.

– Satoja, ja enemmänkin, määrää on vaikea arvioida. Juttelemaan jää noin 15, hyvinä päivinä enemmän.

Suurin osa tyrmää feissarin jo kaukaa, ja osa pysähtyneistäkin torjuu feissarin, välillä töykeästikin. Kiireessä feissareiden kysymykset esimerkiksi tyttöjen ympärileikkauksista voivat aiheuttaa ärsyyntymistä ja kiukutusta.

– Negatiivista palautetta kyllä tulee. Jotkut sanovat, että heidät on pysäytetty jo monta kertaa ja älä enää pysäytä minua. On niitäkin, jotka haistattelevat suoraan.

Solidaarisuus-järjestön toisen feissaajan, 23-vuotiaan Larissa Silvolan mukaan palaute on pääsääntöisesti ystävällistä. Törkeimmät vastaajat saisivat kuitenkin miettiä sanomisiaan.

– Heille voisin tiivistetysti antaa viestiä, että torjua voi myös kohteliaasti, vaikka sanomalla vain ei kiitos.

Kilpailu feissaamista harjoittavien järjestöjen välillä on koventunut, mikä on ajanut lahjoitusten keräämisen kaduilta myös kauppojen auloihin sekä ihmisten kotioville.

Samanaikaisesti yhdessä paikassa, vaikka kauppatorilla, saa työskennellä kolme yhden järjestön feissaria. Muutoin määrää ei ole rajattu.

– Muuten järjestöjä voi olla miten paljon vaan. Mutta aika hyvin me täällä hajaannutaan, Vainio kuvailee.

Toisenlaista feissaritoimintaa harjoittavat myös yritysten toimijat, jotka kauppaavat palveluitaan. Vainion yhtenä työpäivänä lähistöllä päivystivät lehtiarvontaa markkinoivat feissarit.

Kilpailu yritysten tai muiden järjestöjen välillä ei kuitenkaan ole asian pointti.

–  He ovat yhtä lailla meidän työkavereitamme, Vainio huomauttaa.

Feissaaminen jää usein vain nopeaksi sananvaihdoksi kuuntelijan kanssa. Pisimmillään Vainio kertoo feissanneensa Yliopistonkadun kävelykadulta Tuomionkirkolle asti, tuloksetta.

Keskustelu on järjestölle parempi kuin ei mitään, mutta feissarilla on myös työnsä.

– Tietysti keskustelu on aina hyväksi, mutta pitää muistaa, että ollaan tekemässä tulosta.

Mikä sitten motivoi lukuisia kertoja päivässä torjuttua feissaria työhön?

– Se on se aihe, se on niin koskettava. Haluan olla tekemässä muutosta sen eteen, se on hienoa työtä, Vainio toteaa.

Keräyslupa haettava poliisilta

Feissaamista harjoittavien järjestöjen ja yritysten toiminnassa on kyse rahankeräyksestä. Rahankeräys on luvanvaraista, ja järjestön on haettava keräyslupaa poliisilta. Rahankeräyslupa voidaan myöntää yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle yhteisölle tai säätiölle.

Turun poliisilaitos voi myöntää keräysluvan Turun alueelle. Valtakunnallinen poliisihallitus voi myöntää rahankeräysluvan silloin, kun rahankeräys järjestetään laajemmalla alueella.

Asiakkaalla on oikeus kysyä feissarin lupaa. Mikäli sitä ei esitetä, kyse voi olla luvattomasta toiminnasta.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat