Paikalliset

Vares yrittää unohtaa, missä MM-matsit pelataan

URHEILU Turkulaisprofessorin uusi kirja peilaa politiikan ja jalkapallon suhdetta.

Vesa Vares

Tomi Kangasniemi

Turun yliopiston professori Vesa Vares on kirjoittanut kirjan jalkapallosta niin vallankäytön välineenä kuin keinona taistella demokratian puolesta. Pallon herruus - kuningaslajin valta ja lumo (Otava, 2017) on varsin ajankohtainen siksikin, että kesällä pelataan jalkapallon MM-kisat Venäjällä.

Miten diktaattorit ovat käyttäneet hyväksi jalkapalloa omien poliittisten tarkoitustensa edistämiseksi, Vesa Vares?

– Mussolini käytti jalkapallon MM-kisoja Italiassa 1934 luomaan kuvaa taistelemiseen ja organisointiin kykenevistä italialaisista. Myös Stalin osasi käyttää urheilua oman valtansa vahvistamiseen. Jugoslaviassa Titon asemaa nosti voitto Neuvostoliitosta Helsingin olympialaisissa. Argentiinassa sotilasjuntta taas sai tilaisuuden maineensa kohottamiseen kotikisoissa 1978.

Sosialistisissa maissa on panostettu vahvasti urheiluun. Miksi ne eivät ole menestyneet nykyistä paremmin jalkapallossa?

– Jalkapallossa kilpailu on kovempaa, ja se on ollut strateginenkin valinta. Tärkeintä sosialistisilla mailla, etenkin Neuvostoliitolla ja DDR:llä, oli kilpailu mitalimäärissä Yhdysvaltoja vastaan. He panostivat heikkoihin lajeihin, joissa ei ollut niin paljon kilpailua. Jalkapallosta tuli ammattimaisempaa 1960-luvulla, ja palkinnot pelaajille olivat länsimaissa parempia kuin sosialistisissa maissa.

Aika harvat pelaajat ovat vuosien saatossa tuoneet voimakkaasti esiin poliittisia näkemyksiään? Nykyisin ehkäpä vielä aiempaa vähemmän. Miksi pelaajat, ja mikseivät myös seurat, välttelevät poliittisia kannanottoja?

– Kannattaako karsinoitua jonkin asian ajajaksi? Asioista voidaan olla niin eri mieltä - valtaosaa pelaajista ei myöskään kiinnosta muu kuin urheilu. Aikoinaan oli myös urheilussa selkeämmin työväenluokkaisia ja keskiluokkaisia seuroja. Silloin poliittisuus oli rakenteellinen ilmiö. Nykyään on somekuplia, ja kaikkeen pitäisi vaan ottaa nopeasti kantaa.

Jalkapallon suurmaat ja suurseurat tuntuvat ajavan vain omia etujaan. Toisaalta jalkapallossa puhutaan fair playsta. Onko tässä ristiriitaa?

– Maajoukkuetasolla raha ei ole niin suuri asia. Jos joukkueen voisi ostaa, Qatar olisi varmasti jo tehnyt sen. Seuratasolla tämä on ongelma, ja tekee suuret liigat tylsiksi. Niin kutsutuilla Financial fair play -säädöksillä on yritetty saada tätä kuriin, mutta systeemi voisi olla selkeämpi.

Mitä ajatuksia tulevat MM-kisat herättävät sinussa tutkijana ja futisfanina?

– Venäjän poliittiset pyrkimykset ovat itsestään selvät. Nämä kisat saatetaan tulevaisuudessa mainita samassa hengessä kuin Mussolini ja 1934-kisat sekä Argentiinan 1978-kisat. Fanina katson kaikki matsit ja yritän unohtaa, missä ne pelataan. Tiedän myös pettyväni, koska kannatan Englantia. Mutta se on hienoa, että tulee aina joku pikkumaa, joka yllättää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat