Paikalliset

Kansanoopperaa ja noitavainoja

Konsistorin jäseniä Turun Linnan pihalla.

Ari Brozinski

Elokuun illan pimetessä Turun linnan pihalla nähdään painajaismaisen jännittävä draama. Luvassa on matka useita vuosisatoja ajassa taaksepäin, 1600-luvun keskivaiheille, noitavainojen pimeimpään aikaan.

Henrik ja Noitavasara on turkulainen kansanopppera inohimosta, rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta, mutta myös noitavainoista ja muukalaisvihasta. Sen esittävät harrastajakuoro ja Akademiska Orkesterin harrastajamuusikot. Musiikki sisältää piirteitä kansanmusiikista, kirkkomusiikista, jazzista ja taidemusiikista, esimerkiksi amerikkalaisesta minimalismista ja Mozartin tavasta säveltää joukkokohtauksia.

Yksinäytöksinen ooppera seuraa oikeudenkäyntiä kolmea noituudesta syytettyä kaupunkilaista vastaan. Syytettynä ovat Henrik Eolenius, ylioppilas, hänen professorinsa Martinus Stodius sekä Lisen Backen, Henrikin rakastettu. Kansanjoukon asenne vaihtelee puolusteluista syytöksiin.

Henrik ja Noitavasara perustuu todellisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Projektia on valmisteltu neljä vuotta ja sen synnyllä on pitkä historia.

Libretisti Dan Henriksson ja säveltäjä Ulf Långbacka perehtyivät noituuteen ja magiaan saadakseen tuntumaa siihen, miten ihmiset ajattelivat 1600-luvulla ja miksi noitavainoja järjestettiin. He huomasivat, etteivät halunneet tehdä historiallista dokumenttia vaan kertoa tarinan, jolla on jotakin sanottavaa myös omasta ajastamme. He tarttuivatkin toisinajattelijoiden vainoamiseen, mistä tuli tärkeä teema. Turun Akatemian noitavainoista kertovat pöytäkirjat jätettiin tarinan pohjaksi.

Näytelmässä eletään 1600-luvun Turussa, jossa oli noin 6000 asukasta ja enimmäkseen matalia, maalaamattomia puutaloja. Kaupunkikuvaa hallitsee Tuomiokirkko. Aivan kirkon vieressä sijaitsee Turun Kuninkaallinen Akatemia, joka toimii kolmatta vuosikymmentään. Henrik Eolenius, turkulaisen porvarin poika ja oopperan päähenkilö, opiskeli Akatemiassa. Eräs hänen opiskelutovereistaan antoi hänet ilmi Akatemiankonsistorille, koska hän oli luvannut opettaa tälle "jumalallisia taitoja" ja saanut ilmiantajan veljen menettämään järkensä. Henrik tuomitaan liittoutumisesta paholaisen kanssa.

Mutta mikä on Noitavasaran rooli oopperassa?

Noitavasara eli Malleus Maleficarum kirjoitettiin ja julkaistiin noin vuonna 1486. Tekijänä oli inkvisiittori Heinrich Kramer, jonka johtama kerettiläisvaino Tirolissa oli epäonnistunut. Kirjaa eivät hyväksyneet sen paremmin katolinen kirkko kuin Kölnin yliopistokaan, missä Kramerilla oli jalansija. Se levisi kuitenkin syistä, joita edelleenkään ei tunneta. Tässä noitienmetsästäjien käsikirjassa – joka ei suinkaan ollut ainoa lajissaan – annettiin neuvojanoituuden todistamiseen sekä noitien tunnistamiseen ja tuomitsemiseen, ja se lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että noitavainot saivat lähes hysteeriset mittasuhteet.

Kantaesitys Turun Linnan pihalla la 27.8.2011 klo 20.00

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat