Paikalliset

Seksin myyminen oli vain yksi työ muiden joukossa 1800-luvun Turussa – uutuuskirja kertoo seksityöläisten elämästä

Kirsi Vainio-Korhonen esittelee Turun poliisin vanhaa tarkastuskirjaa.

Teemu Nurmi

Turun museokeskus on julkaissut Kirsi Vainio-Korhosen kirjan Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa, joka valottaa seksityöläisten elämää 1800-luvun alkupuolen Turussa. Palkittu tietokirjailija, historioitsija ja Turun yliopiston Suomen historian professori Vainio-Korhonen löysi Turun poliisilaitoksen arkistosta terveyspäiväkirjan, johon on merkitty 164 säännöllisissä sukupuolitautitarkastuksissa vuosina 1838–1848 käyneen naisen tiedot. Vainio-Korhonen jäljitti päiväkirjan pohjalta lisätietoja naisista.

– Kirjani nostaa esiin naisryhmän, jota ei ole aiemmin juuri mainittu suomalaisen kaupunkihistorian kaanonissa. Pyrin kertomaan heidän tarinansa heidän lähtökohdistaan ja heidän ääntänsä etsien, ei sievistellen vaan yrittäen ymmärtää tarkastusnaisten ankaraa arkielämää, hän kertoo.

Tarkastukset järjestettiin Brinkkalan talossa, jossa Turun poliisilaitos aikoinaan sijaitsi. Syynä tarkastuksiin oli pelko syfiliksen leviämisestä. Sukupuolitarkastuksethan tehtiin myös merimiehille ennen kuin he saivat astua laivasta Turkuun. Tautia kantaneet naiset ja miehet passiettiin tarkastuksista Sairashuoneenkadulla sijainneeseen sairaalaan, jossa he saivat elohopeahoitoa.

Kirsi Vainio-Korhonen ei löytänyt mistään mainintaa siitä, että tarkastuksissa käyneet naiset olisivat olleet seksityöläisiä.

– Seksin myyminen ei ollut rikollista eikä viranomaisia kiinnostanut mikään muu kuin sukupuolitautiriskin kartoittaminen. Ansaintakeino ei siis leimannut ihmistä kuten se teki 1800-luvun lopulla, jolloin seksin myyminen kriminalisoitiin, kirjailija kertoo.

Seksin myyminen olikin naisille vain yksi heidän elinkeinoistaan, ei ilmeisesti kenellekään tarkastetuista ainoa päätyö. Tarkastusnaisiksi kirjatut seksityöläiset olivat usein jo entuudestaan syrjäytyneitä ja yhteiskunnan laitamilla.

– Luostarinmäki oli seutua, jossa näitä naisia asui, mutta ei siksi, että mäellä olisi ollut bordelleja vaan se oli Turun palon jälkeen köyhien ihmisten asuinalue. Seksin myyminen tarjosi mahdollisuuden lisätoimeentuloon.

Seksiä ostivat eniten venäläiset sotilaat, joita oli runsaasti Turussa. Seksi saattoi tapahtua naisen omassa vuokrahuoneessa, mahdollisesti krouvitoiminnan yhteydessä, markkinoilla, kasarmeilla ja satamassa.

Seksityö ei myöskään estänyt tarkastusnaisiksi kutsuttuja seksityöläisiä menemästä naimisiin. Elämänmuutokset saattoivat jopa pyyhkiä haureellisen elämän pikavauhtia näkymättömiin, ja osa tarkastusnaisista sai käännettyä elämänsä suunnan vaikeista lähtökohdista huolimatta. Noin neljäsosa kirjassa mainituista naisista meni lopulta naimisiin.

Turkulaisten naisten terveystarkastukset olivat ensimmäiset Suomessa. Vainio-Korhonen kertoo blogissaan, että mallia otettiin Napoleonin ajan Ranskasta. Siitä syntyi myös nimi tarkastusnainen.

Järjestelmä otettiin myöhemmin laajasti käyttöön kuppataudin piinaamassa Euroopassa. Turussa sukupuolitarkastuksia tehtiin poliisikamarin tiloissa kymmenen vuoden ajan. Vainio-Korhonen sanoo, että tarkastusten äkillisen lopettamisen syytä ei löydy mistään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat