Puheenaihe

Mika, 27, kertoo millaista oli elää toimeentulotuella 5 vuotta – "Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan"

Kuvituskuva.

Sauvo Jylhä / Arkisto

Tällä hetkellä kouvolalainen Mika, 27, (nimi muutettu) on elämäänsä suhteellisen tyytyväinen. Hänellä on työpaikka, hän asuu tyttöystävän kanssa ja tulevaisuuskin on taas olemassa.

Hiljattain Mika havahtui outoon tunteeseen. Hän koki jälleen olevansa kuin oikea ihminen.

– Raha vaikuttaa ihan hemmetisti. Se poistaa massiivisen, turtuneen stressin, jonka köyhyys tuo. Stressin, jota ei ehkä huomaa mutta joka puristaa kuin pakkopaita.

Kun saa palkkaa, on jaloillaan.

Vielä vuosi sitten kaikki oli toisin.

Mika sinnitteli tuolloin viidettä vuotta toimeentulotuella. Vuonna 2012 Mikan varusmiespalvelus oli päättynyt, mutta siviilissä hänellä ei ollut työ- eikä opiskelupaikkaa. Mika yritti jatkaa aiemmin keskeyttämänsä lukion suorittamista mutta ei saanut opintojaan päätökseen. Syyksi Mika kertoo motivaation puutteen.

Elämää leimasi ahdistus, näköalattomuus ja jatkuva rahapula. Mika häpeää viiden vuoden köyhyysjaksoaan niin paljon, että hän ei halua esiintyä tässä jutussa oikealla nimellään.

– Sitä käytti kaiken ajan siihen, että yritti unohtaa olevansa elossa. Tulevaisuutta ei ollut. Tuntui, että elän samaa päivää miljoonaan kertaan, hän kertoo.

Kun Mika eli toimeentulotuella, elämiseen jäi kiinteiden kulujen jälkeen 260 euroa kuussa. Sen täytyi kattaa ruoat, puhelimet, kulkemiset, nettiliittymät ja sairastamiset.

– Lompakko on itsesi ruumiillistuma. Ilman sitä olet b-luokan kansalainen. Sinulla ei ole toivoa, et voi investoida itseesi tai suunnitella mitään pitkällä tähtäimellä.

Eniten elämää haittasi epävarmuus. Toimeentulotuen varassa eläessään hän ei pystynyt luottamaan esimerkiksi siihen, että tuet tulevat ajallaan.

– Koskaan ei voi olla varma, että paperit ovat kunnossa. Joskus käsittelyssä voi mennä kaksi viikkoa, ja voi olla, että tuleekin lisäselvityspyyntö ja maksu viipyy, hän sanoo.

Kun rahattomuus jatkui, Mikasta tuntui, että hän jäi kaiken ulkopuolelle. Silloin iskivät masennus ja epätoivo.

– Pisimmän tähtäimen suunnitelma oli, että mietin, mitä syön kuun viimeisellä viikolla vai juonko nyt yhden oluen. Molempia ei ollut varaa tehdä, hän sanoo.

Myös sosiaalinen elämä kärsi, sillä Mikalla ei ollut rahaa lähteä tuttujen kanssa ulos tai harrastaa.

Vuonna 2015 Mika pääsi opiskelemaan puuteollisuuden perustutkintoa, mutta päätös opintolainan valtiontakauksesta viipyi. Takausta odotellessaan Mika rahoitti elämäänsä velkarahalla. Velka kasvoi ja vei luottotiedot. Mikasta tuntui, että köyhänä ei kannata yrittää mitään.

Mika nimeää tärkeimmäksi onnellisuutensa lähteiksi ystävät. Heidän ansiostaan Mika koki ansaitsevansa edes jonkinlaisen ihmisarvon.

– On äärimmäisen tärkeää, että on ihmisiä, jotka kohtelevat sinua ihmisenä. Että joku voi tarvita sinun apuasi ja voit antaa apua. Silloin voi nähdä oman arvonsa, vaikkei rahaa olisikaan.

Jaloilleen pääsy oli hyvien sattumusten summa. Mikan tyttöystävä sai töitä Kouvolasta, ja tyttöystävän perässä Mika muutti Jyväskylästä Kouvolaan. Uudessa kaupungissa hän otti yhteyttä Ohjaamoon, joka antaa muun muassa työllisyyteen liittyvää ohjausta 15–29-vuotiaille nuorille. Ohjaamon kautta hän löysi mielekkään työpaikan järjestötoiminnasta. Se on muuttanut paljon, lähes kaiken.

– Ei tiedä, mitä mahdollisuuksia voi olla, ennen kuin ne tulevat eteen. Olen ollut aiemmin hyvin jyrkkä. En ole halunnut tehdä työtä, joka ei tunnu oikealta. Tämä työ tuntuu oikealta, hän sanoo.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Harva toivoo ökyilyä

Suomalaisten onnellisuus on tutkija Sakari Kainulaisen mukaan suhteellisen vakaalla pohjalla. Ihmiset ovat myös realisteja. Harva toivoo ökykuluttamista.

Kainulainen kritisoi ajatusta, että onni ja menestys ovat aina itsestä kiinni.

– Olen taustaltani sosiologi ja tehnyt töitä sosiaalipoliittisten asioiden parissa. Minulle onnellisuus ja tyytyväisyys määräytyvät paljolti myös siitä, millaisissa rakenteissa elää ja mikä on mahdollista.

Etenkin lasten köyhyys huolestuttaa tutkijaa, koska sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia jo lapsen kehitykselle.

– Jatkuva stressi on haitallista ja aiheuttaa muutoksia aivoissa, Kainulainen sanoo.

Kainulaisen mielessä yhteiskunnassa voisi miettiä, rakennetaanko yhdessä vai yksin tekemisen kulttuuria. Tärkeää on myös se, että mielen hyvinvointiin on tarjolla tukea.

Lapsiköyhyyden seurauksia voisi vähentää muun muassa tarjoamalla lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä.

– Kyse on pienistä asioista kuten siitä, ovatko koulut käytettävissä harrastuksiin iltaisin ja maksavatko harrastukset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Näin suomalaiset käyttävät rahansa – asumiseen menee kolmannes6.6.2019 06.10
Tutkija: Kipuraja on 1000 e/kk – "Jos sen alle menee, ei ole mukavaa"6.6.2019 06.10

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat