Varsinais-Suomen Viro-keskus

Kieli ja maa vaihtuvat - minuus muuttuu

Mari Jurtom kertoi Auroras-tilaisuuteen kokoontuneille kuulijoille, että Suomessa asuvat virolaiset painottavat viron kielen tärkeyttä oman identiteettinsä osana.

Auroras-keskustelutilaisuudessa pohdittiin muuttuvaa minuutta ja identiteettiä otsikolla ”Kuka minä olen ja mitä minusta tulee?”. Psykologi Eila Puhakka alusti keskustelua avaamalla minuuden ja identiteetin käsitteitä, minkä jälkeen kolme nuorta maahanmuuttajanaista, virolaiset Mari Jurtom ja Liis Viks, sekä venäläinen Olga Egorova, kertoivat omista näkökulmistaan siitä, millaista on olla maahanmuuttaja Suomessa. Viks opiskelee Turun yliopistossa suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa ja käsittelee pro gradu -tutkielmassaan Turussa asuvien virolaisten aikuisten kieli-identiteettiä. Viks on itse asunut Suomessa 1,5 vuotta, ja on jo huomannut suomen kielen vaikuttavan hänen puhumaansa viroon. Ennen Suomeen muuttoaan hän opiskeli suomen kieltä kolme vuotta Tarton yliopistossa.
Mari Jurtom puolestaan alkoi opiskella suomea jo lukiossa. Suomessa hän opiskeli aikaisemmin samassa maisteriohjelmassa kuin Viks. Valmistuttuaan hän palasi Viroon, mutta muutti puolitoista vuotta sitten takaisin Suomeen. Tartossa hän opetti pitkään suomea aikuisille virolaisille, jotka halusivat Suomeen töihin. Nykyään hän opettaa sekä viroa suomalaisille että suomea virolaisille. Jurtom kertoi pitävänsä itseään yhä sataprosenttisen virolaisena, mutta toisaalta hän kokee olevansa lisäksi myös puoliksi suomalainen. Suomalaisuus ja virolaisuus elävät hänen identiteetissään rinnakkain, eivät toisensa poissulkevina. Opettajana Jurtom on kuullut paljon virolaisten ajatuksia maahanmuuton vaikutuksesta omaan identiteettiin. Kysymys herättää ristiriitaisia tunteita: virolaiset mieltävät juuri kielen hyvin keskeiseksi osaksi kansallista identiteettiään, mutta toisaalta viron kielen säilyttäminen estää heitä tuntemasta itseään täysin suomalaiseksi. Kielten läheisyys aiheuttaa omia kiemuroitaan, kun molempia kieliä taitava ei voi aina itsekään olla varma, ovatko suusta tulevat sanat viroa vai suomea. Jurtomin mukaan useimmat virolaiset haluavat välittää äidinkielensä lapsilleenkin, mutta harvoja poikkeuksiakin on.
Pietarista Suomeen muuttanut Egorova kertoi kaiken hänen elämässään muuttuneen Suomeen muuton myötä. Vaikka elämän prioriteetteja onkin täytynyt arvioida uudelleen, kertoi Egorova kuitenkin saaneensa Suomessa eläessään paljon sellaisia mahdollisuuksia, joista hän Venäjällä olisi voinut vain haaveilla. Venäjällä Egorova työskenteli sosiaalityöntekijänä, mutta nyt hän uudelleenkouluttautuu tulkiksi. Egorova ei osannut sanoa, kokeeko hän olevansa enemmän venäläinen vai suomalainen. Identiteettinsä muodostumisen hän näkee prosessina, joka ei koskaan tule täysin valmiiksi. Viksin, Jurtomin ja Egorovan alustukset herättivät yleisössä paljon kysymyksiä ja keskustelua. Moni tilaisuutta seuraamaan tullut maahanmuuttajanainen halusi kertoa omista kokemuksistaan suomen kielen opiskelusta ja oman paikkansa löytämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Paljon keskustelua syntyi myös kaksikielisyydestä, jota yksimielisesti pidettiin lapsen kannalta hyvänä asiana. Arveltiin, että ehkä virolaiset pienenä kansana kokevat enemmän painetta assimiloitumiseen kuin suurempia kansoja edustavat maahanmuuttajat, kuten esimerkiksi saksalaiset. Keskustelijat myös toivoivat, että suomalaiset työnantajat osaisivat hyödyntää paremmin maahantulijoiden koulutusta ja kielitaitoa.

Auroras-tilaisuus järjestettiin Agricolan päivänä 9.4.2015 Siirtolaisuusinstituutissa Turussa.

Heli Jaakkola

Varsinais-Suomen Viro-keskus

Aikaisempia kirjoituksia

Varsinais-Suomen Viro-keskus

Varsinais-Suomen Viro-keskus ry on kaikille avoin kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää Suomen ja Viron yhteyksiä niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin välillä. Turun Vanhalla Suurtorilla sijaitseva yhdistyksen toimisto palvelee myös Viron kunniakonsulaattina. 

 
Lisätietoja: www.viro-keskus.fi

Uusimmat mielipiteet