Eeva-Johanna Eloranta

Jakamistalous muuttaa yhteiskuntaa

Jakamistalous liittyy sekä työelämän että digitalisaation suureen murrokseen. Jakamistalous tarkoittaa yksityisten hyödykkeiden vaihtoa tai yhteiskäyttöä sekä tämän mahdollistamista digitaalisen teknologian, erilaisten alustojen avulla. Jakamisen kohteena voi olla tavaran omistusoikeus sekä rajoitettu käyttöoikeus tai kyseessä voi olla palveluiden myynti, vaihto, vuokraus tai lahjoitus. Myös pääoma voi olla jakamistalouden kohteena esim. joukkorahoituksessa tai vertaislainoina.

Jakamistaloudessa jaetaan tai kierrätetään jonkun resurssin, esimerkiksi asunnon, auton, toimiston, ajan, tiedon, taidon, rahan, arvojen tai mielipiteiden käyttöoikeutta erilaisin käyttökorvauksin tai ehdoin. Globaaleja esimerkkejä ovat esimerkiksi Uber taksipalvelu, Airbnb, jonka kautta voi jakaa asuntonsa muiden käyttöön tai kotimaiset kauppapaikat Tori.fi tai Huuto.net tai vaikkapa yhteisövetoiset Ravintolapäivä taikimppakyyti.fi. Jakamistaloudessa yksittäiset kuluttajat toimivat palveluiden tuottajina, puhutaan myös vertaistaloudesta. Se voi tarjota yksilön kaipaamaa lisätienestiä tai osa-aikatyötä. Se voi myös tarkoittaa sitä, että toimeentulo koostuu pienistä palasista. Jakamistalous on myös yhdessä tekemistä, kierrättämistä ja yhteiskäyttöä. 

Jakamistalous voi levitä lähes mille tahansa toimialalle ja samalla se väistämättä järkyttää valtioiden, kuntien ja yritysten toimintaa. Ne joutuvatkin ennen pitkää pohtimaan miten muuttaa toimintaansa jakamistalouden myötä. Haasteita aiheutuu monessa suhteessa. Yksilön näkökulmasta ongelmallisin on sosiaaliturva. Miten ratkaista tilanne, jossa ihmisten tulot koostuvat pienistä summista sieltä ja täältä ilman työsuhdetta. Miten yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot, vaikkapa työttömyysturva, sopivat yhteen pirstaleisen jakamistalouden kanssa? Miten se vaikuttaa tulonjakoon? Meidän sosiaali- eläke- ja työttömyysturva tai työlainsäädäntömme ei juurikaan jakamistaloutta tunnista. Jakamistaloudella itsensä elättävälle ei kerry työttömyysturvaa eikä eläketurvaa. Sitä varten tarvitaan uudenlaisia turvaverkkoja.  Myös työntekijästatus on ongelmallinen jakamistaloudessa, sillä siihen tavanmukaiset työntekijän tai yrittäjän määrittelyt eivät sovellu.  Voisimmeko me suomalaiset olla edelläkävijöitä jakamistalouden työelämän suhteen? Pitäisikö vaikkapa eläkekertymä irrottaa työsuhteesta tai olisiko kansalaispalkka yksi ratkaisu?

Jakamistaloudessa eniten ongelmia aiheutuu verotuksen, etenkin verokertymän suhteen. Pienten silpputulojen ilmoittaminen on työlästä, jolloin syntyy harmaata taloutta. Tämän lisääntyminen voi rapauttaa yleistä veromoraalia ja jopa ehkäistä taloudellista toimeliaisuutta. Maksaako kohta kukaan enää veroja? Millä rahoitetaan hyvinvointipalvelut? Toisaalta verkkopalveluja nettialustoilla tarjoavat yritykset, jotka saattavat kääriä isojakin voittoja, maksavat veronsa muualla, jos maksavat ollenkaan. Digitaalinen alusta on kevyt rakenne ja on omiaan lisäämään ylikansallisten yhtiöiden veronkiertoa. Samalla se voi tuhota verotuksellisesti kotimaisia perinteisiä elinkeinoja, jotka veroja maksavat. Kansallinen tulorekisteri voisi olla tässä hyvä mahdollisuus. Viro on kehittämässä verohallintoon sovellusta silpputuloille, Uber appia. Pitäisikö meidän ottaa mallia siitä? Voitaisiinko alustoja verottaa vaikkapa digiverolla? Neljäs ongelma-alue on vakuutukset. Miten vaikkapa yhteiskäyttöauto vakuutetaan?

Jakamistalous on osa suurta yhteiskunnallista muutosta, jossa digitalisaatio tekee mahdolliseksi uudenlaisia toimijuuksia suhteessa markkinoihin ja samalla taloudelliset ja sosiaaliset suhteet rakentuvat uudestaan.  Jakamistalous tulee muuttamaan yhteiskuntaamme dramaattisella tavalla, halusimme tai emme.  Meidän tulee huolehtia siitä, että yhteiskunnan rakenteet pysyvät mukana tässä kehityksessä. Pidetään huolta, ettemme reagoi jakamistalouden haasteisiin jälkijunassa. Ollaan kerrankin etulinjassa ja mahdollistetaan jakamistalous sellaisella tavalla joka tuo Suomeen lisää työtä. Jakamistalous tarvitsee pelisäännöt, jotka sopivat yhteen hyvinvointiyhteiskunnan kanssa. Sitä ei pidä jättää kansainvälisten suuryritysten rahantekokoneeksi, vaan tukea pitää etenkin ruohonjuuritasolla tapahtuvaa, positiivisia vaikutuksia yhteiskunnassa aikaansaavaa toimintaa. Jakamistalous voi parhaimmillaan tehdä mahdolliseksi sellaisen tulevaisuuden, jossa markkinaehtoisten hyödykkeiden tuotanto, yhteiskunnallinen valta ja sosiaaliset rakenteet jakautuvat laaja-alaisemmin ja tasa-arvoisemmin. 

Eeva-Johanna Eloranta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet