Aktiivimallikeskustelussa on lopulta kyse ihmiskuvasta

Tämän kolumnin kirjoittamishetkellä työttömiin kohdistuvan ns. “aktiivimallin” kumoamiseen tähtäävällä kansalaisaloitteella on 95 724 allekirjoitusta. Se on valtava määrä allekirjoituksia lyhyessä ajassa.

Aktiivimallin puolustajien argumentit paljastavat taas kerran, kuinka epäjohdonmukaisesti eri asemassa oleviin ihmisiin suhtaudutaan. Vauraille ja hyvintoimeentuleville luvataan norminpurkua ja byrokratian vähentämistä. Heidän kohdallaan Suomen juhanavartiaiset profiloituvat esimerkiksi ajamalla työmarkkinauudistuksia, jotka helpottaisivat ravintoloiden sunnuntaiaukioloaikoja, mittavia veronalennuksia ja siirtämällä nelosolut ruokakauppoihin. Työttömiin taas pätee aivan eri suhtautuminen. Heidän kohdallaan ajetaan surutta lisää sanktioita ja lisää sääntöjä jo valmiiksi monimutkaiseen pykäläviidakkoon.

Puolustajien argumentit osoittavat myös, kuinka vahvasti hallitus on irtaantunut siitä todellisuudesta, jossa monet työttömät tänä päivänä Suomessa elävät.

Ei ole kyse siitä, etteikö jokainen olisi Suomessakin velvoitettu elättämään itsensä. Mutta Suomessa, kuten muissakin sivistysvaltioissa, on luotu järjestelmä nimeltä sosiaaliturva niitä tilanteita varten, jossa ihminen ei syystä tai toisesta pysty hankkimaan elantoaan palkkatyöstä. Aktiivimallin myötä aletaan nyt rangaista ihmisiä pelkästään siitä syystä, että he ovat tämän yhteiskunnan luoman tukijärjestelmän tarpeessa.

Ei ole myöskään kyse siitä, etteikö työttömiltä voi vaatia asioita. Työttömiltä vaaditaan itse asiassa jo nyt työmarkkinoiden käytettävissä olemista ja aktiivista työnhakua sekä osallistumista työllistymistä edistäviin palveluihin. Suomen työttömyysturva on jo vastikkeellista, ja tämä hallitus on jo tiukentanut ehtoja, samalla kun omavastuupäiviä on lisätty ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa lyhennetty. Suomessa työttömyysturvan sanktiot ovat huomattavasti muita pohjoismaita kovemmat, mutta viranomaisresurssit työllistämisen edistämiseen moninkertaisesti pienemmät.

Koko aktiivimallikeskustelussa on lopulta kyse ihmiskuvasta ja siitä, miten yhteiskunnan turvaverkkoja syystä tai toisesta tarvitsevia kohdellaan. Siksi se herättää niin paljon ja niin voimakkaita tunteita.

Li Andersson

Turkulainen kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.