LukijaltaTällä palstalla julkaistaan lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Mielipide: Syntyneet ja syntymättömät

Meille aikuisille joulun ilo heijastuu lapsen katseessa. Innostuksessa, jännityksessä, odotuksessa ja yhdessäolossa.

Joulu on lasten juhla. Omassa perheessäni saamme riemuita 4-vuotiaan tähtituikkivasta, vilpittömästä ilosta. Viime viikkoina pukille on kirjoitettu, kalenterin luukkuja avattu, pipareita leivottu, joululauluja laulettu.

Tänä syksynä Suomessa on puhuttu lapsuudesta, perheistä ja syntyvyydestä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Hieno juttu.

Ja samalla on hyvä muistaa, että puhe perheistä pitää olla enemmän kuin huoli eläkejärjestelmän kestävyydestä tai valtiontalouden kantokyvystä. Kysymys on ennen kaikkea aikuisista ihmisistä elämän ruuhkavuosissa ja heidän toiveistaan ja arjestaan.

Tänä vuonna presidenttiperheen Aaron lisäksi syntyy vain noin 48 000 muuta vauvaa. Se on historiallisen vähän. Esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa suunta syntyvyydessä on toinen.

On oikeutettua pohtia, miksi perheellistymisen kuva on muuttunut. Yleinen epävarmuus nousee kyselytutkimuksista esiin; huoli työpaikasta, taloudellisesta pärjäämisestä, kumppanin puuttuminen tai parisuhteen murheet. Yhä useampi syntyy perheen ainoaksi lapseksi tai suurperheeseen. Isä, äiti ja kaksi lasta -pakettiratkaisuja on yhä vähemmän. Perheet ovat tänä päivänä hyvin monimuotoisia.

Syntyvyystilastoissa hätkähdyttävää ei ole vain syntyvien määrä vaan myös syntyvyyden alueellinen jakautuminen. Lapsiperheet pakkautuvat etelään ja kaupunkeihin työn perässä - vaikka moni mielessään haaveilisikin perhearjesta maaseudulla, lähempänä tukiverkkoja.

Oleellisinta on kyetä vaikuttamaan siihen, että perheiden toivottu ja toteutunut lapsiluku kohtaisivat paremmin. Erityisesti pienituloisilla kuilu on iso; siksi teot lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi ovat välttämättömiä. Siksi hallitus muun muassa alensi päiväkotimaksuja, korotti yksinhuoltajien lapsilisää hiukan ja nostaa ensi vuonna 80 eurolla kuussa pienimpiä äitiys- ja isyyspäivärahoja vauva-arkeen. Lapsiperheidenkin kannalta merkittävin toimi on ollut työllisyyden nousu. Yli 100 000 työllistyneen joukossa on monta äitiä ja isää.

Oma huomioni kiinnittyy myös isovanhempien rooliin – monelle mummona tai vaarina olo on elämän suoma kunniatehtävä, joka pitäisi tunnustaa myös yhteiskunnallisena voimavarana.

Tärkeää on myös huomata, että historiallisten pienten ikäluokkien aikana ei pidä keskittyä vain heihin, jotka jäävät syntymättä. Yhtään syntynyttä lasta ei ole varaa hukata. Jokaisen lapsen varhaisiin vuosiin on satsattava, jokaisen nuoren polkua vahvistettava. Vanhemmuutta on tuettava.

Tämä on oleellista muistaa myös jouluna – on meidän vanhempien ja isovanhempien ja kaikkien aikuisten vastuu rakentaa omilla toimillamme hyviä joulumuistoja lasten mieliin. Jouluna ei pidä joutua pelkäämään – viinaa, nyrkkiä tai vihaa.

Joulun ei tarvitse tarkoittaa yltäkylläisiä lahjaröykkiöitä tai notkuvia pöytiä. Harvan meidän joulu on täydellinen – eikä tarvitsekaan olla. Juhlan hetki syntyy syliin tullen, lähellä ollen.

Annika Saarikko (kesk.)

perhe- ja peruspalveluministeri

Turku

Lukijalta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet