Matti ”Viki” Vikström

Vanheneminen ja kuolema

Kaikki me vanhenemme, tahdoimme tahi emme. Vanhustenhuollosta on käyty viime aikoina laajaa keskustelua, eikä syyttä, sillä viranomaisten tarkastuksissa on havaittu eri yritysten yksiköissä hävettäviä puutteita esimerkiksi lääkehuollossa, ruokailuissa, henkilöstön määrässä ja riittävyydessä. Tähän on puututtava ja näin on onneksi tarkastuksien myötä jo alettu tehdäkin.

Kaikki me haluamme läheisillemme ja miksei itsellekin inhimillisesti arvokkaan ja turvatun vanhuuden. Me maksamme veroja muun muassa siksi, että vanhuksiamme hoidettaisiin hyvin ja inhimillisellä otteella.

Vanhuus ei saa olla ulkomaisten ylikansallisten yritysten miljoonabisnes. Vanhustenhuollon valvontaa on jatkettava ja tarkastettava esimerkiksi henkilöstön riittävyys, pätevän sellaisen. Ei voi olla niin, että tuottoa tekevät yritykset merkitsevät työvuoroihin päteväksi hoitohenkilökunnaksi johtajan, talonmiehen tai siivoojan. Tulevan hallituksen ja eduskunnan olisi hyvä saada aikaan laki hoitomitoituksesta ja sitä tulisi sitten myös valvoa. Me kaikki olemme ansainneet arvokkaan vanhuuden! Vaivaistaloja en kaipaa Suomeen takaisin.

Kuolema on sana, joka herättää meissä useimmissa pelkoa. Kuolema tulee meille jokaiselle ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin, halusimme tai emme. Yleisimpiä kuoleman aiheuttajia ovat nykyään erilaiset syövät, toiset kivuliaampia kuin toiset. Meillä monella on kokemuksia lähipiiristämme perheestä, sukulaisista tai ystävistämme syöpään sairastumisesta. Syöpään sairastuville kuuluu toisille lyhyempi ja toisille pidempi sairastamisjakso ja lopuksi saattohoito.

Arvokas ja asiantunteva saattohoito on kuolevalle ja hänen omaisilleen tärkeääkin tärkeämpi asia. Siksi en saata ymmärtää päätöstä, jolla saattohoito arvostetun ja pitkäaikaisen asiantuntijan Lounais-Suomen syöpäsäätiön ylläpitämässä Hirvensalon Karinakodissa lakkautetaan. Monella meistä on kokemuksia läheistemme hoidosta siellä. Ne palautteet ovat valtavan positiivisia. Kuoleva omainen on saanut erinomaiselta henkilökunnalta hyvää ja jopa kivutonta saattohoitoa. Karinakoti henkii luonnonläheisyydellään hiljaisuutta ja rauhallisuutta.

En ymmärrä, miksi kuolemakin pitää uhrata talousajattelun alttarille. Voisiko siis jotain vielä tehdä Karinakotia koskevien päätösten suhteen. Herätkää päättäjät!

Synkän kirjoittelun jälkeen haluan toivottaa arvokasta vanhenemista ja kivutonta loppuelämää sekä aurinkoista kesää!

Matti ”Viki” Vikström

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet